Mitenkäs soveltuisi Trondheimin malli Tampereelle, säästyisi aika lailla rahaa ja matkustajille kuitenkin vastaava tai parempi palvelu kuin kaupunkiraitiovaunulla
http://miljopakken.no/wp-content/uploads/2013/05/Superbussutredningen.pdf
Kuten hezeckin totesi, Tampereella on käytännössä katsoen tuo malli jo käytössä. Tosin tossa paperissa mainittiin sana
trikk seitsemän kertaa, se meiltä vielä puuttuu vaikka ystävyyskaupungillamme sellainen on ollut jo satakunta vuotta.
Jos ystävyyskaupungeista otetaan mallia, niin
Chemnitz,
Linz,
Norrköping ja
Odense ovat hyviä esimerkkejä. Ja ennen kaikkea
Essen, josta lisää alla:
Adelaiden O-bahn tuli kymmeniä miljoonia australian dollareita halvemmaksi, kuin vastaava pikaraitiotie - joka siis oli alun perin tarkoitus rakentaa. O-bahnin myötä liityntälinjojakaan ei sittenkään tarvittu, kun uraa pitkin kiitää suorat bussilinjat lähiöihin. Projektin aikataulu ja budjettikin piti hyvin ja konseptiin on oltu tyytyväisiä. Ainoa, mihin ei osattu varautua oli liityntäparkkipaikkojen määrä, joita tänä vuonna lisätään. Väittäisin, että O-bahn nauttii sekä raidekertoimen, että joustavan kumipyöräliikenteen eduista.
Tampere ei ole Adelaide, eikä edes Essen, joka on Adelaiden esikuva. Essenissähän iso osa urabussiverkosta on lakkautettu viime vuosikymmenellä, koska kaluston ja väylän uusiminen olisi tullut liian kalliiksi. (Kuulostaako tutulta?
)
Voisin kuvitella, että Tampereen oloissa tuollainen betoninen järjestelmä kärsisi pahoista routa- ja kosteusvaurioista, ellei sitä suojattaisi poikkeuksellisen tehokkaasti. Betonihan alkaa rapautua muutamassa vuodessa, etenkin jos siihen kohdistuu säännöllinen ja raskas rasitus.
Olettaisin tosin, että Suomessa tarvittaisiin talvella silti jonkin sortin lämmitystä ja/tai harja-autoa, kuten raitiotie vaatii harjavaunun ja huonoimmassa skenaariossa vaihteet voivat jumiutua ja johtojen päälle kertyä jääkerros.
Sitä pelkään minäkin. Eikä tuollaisen betoni-infran rakentaminen ole yhtään sen halvempaa nauhakustannukseltaan kuin raitiotien, etuna toki mahdollisuus käyttää katuverkkoa, jolloin varsinaista erityisinfraa tarvitaan raitiotietä vähemmän. Mutta epäilisin, etteivät hyödyt ylittäisi kustannuksia ainakaan Tampereen olosuhteissa, koska en keksi yhtäkään etua tavalliseen bussiliikenneinfraan (bussikaistat ja liva-etuudet) verrattuna. Pelkkä kuriositeetti "tsiigaa mutsi, ilman käsiä!" ei vielä säästä esim. henkilöstökustannuksista euroakaan.