Re: Sopimusteksti?
Zimba sanoi:
Suomen ja Venäjän välisestä rautatieyhdysliikenteestä on sovittu valtiosopimuksella
48/1997. Sopimuksessa käsitellään ainoastaan liikennettä raja-asemalta toiselle valtionrautateiden välillä, ja yhdysliikenne rajan yli tapahtuu ainoastaan valtionrautatieltä toiselle. Määritelmiä kuljetukselle, määränpäälle jne. ei ole. Suomen liikenneministeriö ja Venäjän rautatieministeriö sopivat keskenään mm. matkustajien, matkatavaran, kiitotavaran ja tavaran kuljetusehdoista.
Nuo muut sopimukset pitäisi jostain löytää, että pidemmälle meneviä johtopäätöksiä pystyy tekemään.
Kiitos, Zimba. Löytyyhän tähän jotain järkeä.
Valtioiden välinen sopimus on tehty vuonna 1966. Tässä sopimuksessa viitatut tarkemmat sopimukset ovat vielä tietojemme ulkopuolella, mutta selviäähän tästäkin jo paljon.
Valtiot ovat sopineet keskenään, että toisen valtion lainsäädännön mukainen liikenne saa ulottua naapurivaltion puolelle lähimmälle raja-asemalle. Sinne saaka liikennettä saa hoitaa samalla tavalla kuin valtion rajojen sisäpuolellakin. Siitä tässä sovitaan. Ei siis siitä, kenellä on kaupallinen oikeus johonkin.
Minun tulkintani mukaan tämän sopimuksen perusteella mikä hyvänsä Suomessa laillinen liikenneoperaattori kenen hyvänsä omistamalta radalta saa tuoda rajan yli junan Venäjän puolen raja-asemalle ja päin vastoin ilman henkilöiden ja tavaroiden maahantulomuodollisuuksia.
Se, mitä Jtt säätää vaunukaluston teknisistä vaatimuksista, jotta kalusto sallitaan liikkumaan Suomen valtion omistamalla rataverkolla on kokonaan toinen juttu, eikä sillä ole mitään tekemistä rajan ylittämisen kanssa. Jtt on sallinut sen, että Venäjän rautateille kelvolliseksi katsottu kalusto katsotaan teknisesti kelvolliseksi myös täällä, mutta vain siinä liikenteessä, jossa vaunukuormat tulevat tai menevät Venäjälle.
Tämä tarkoittaa sitä, että jos joku haluaa tuoda tänne sisäiseen liikenteeseen käyttöön Venäjälle hyväksyttyä vaunukalustoa, se on katsastettava ja rekisteröitävä hyväksytyksi myös RHK:n hallinnassa olevalle rataverkolle. Tällainen käytäntö on ollut Euroopassa jo iät ajat. Vaunuissa on ollut vuosikymmenet taulukko, johon on kirjattu, minkä kaikkien rautatiehallintojen radoille vaunu on hyväksytty liikenteeseen. Junalauttavaunuissa tällaisen taulukon näkee Suomessakin. Aiemmin taulukossa oli VR. En ole tarkistanut, onko siinä nykyään RHK tai FI.
LVM:n ja Venäjän vastaavan ministeriön välistä sopimustekstiä ei nyt ole. Siinä on voitu sopia joitain kaupallisia seikkoja. Mutta jos siinä ei nimenomaisesti ole sovittu, että vain VR Oy:llä on joitain yksinoikeuksia, niitä ei ole. Silloin Venäjältä tulevat vaunut on RZD:llä oikeus tuoda lähimmälle raja-asemalle ilman, että kalustoa ja henkilökuntaa on RHK:n puolesta tarkastettu tai hyväksytty Suomen liikenteeseen teknisesti ja pätevyydeltään. Siitä raja-asemalta eteenpäin junan saa vetää sellainen operaattori, jolla on oikeus liikennöidä Suomen valtion rataverkolla, jos se Venäjältä tuleva rata yhtyy nimenomaan RHK:n hallitsemaan rataan.
Venäjältä voi tulla Suomeen yksityisraide, johon siis RHK:lla tai VR Oy:llä ei ole mitään oikeuksia. Pelkola - Svetogorsk on tällainen. Venäjän valtion alueella toimivaltainen operaattori saa valtiosopimuksen perusteella tuoda junan Suomen Pelkolaan ilman rajamuodollisuuksia. Radan omistajan asia on, katsooko se kaluston kelvolliseksi omalle radalleen. RHK:lla ei ole oikeutta kieltää kaluston käyttöä, vaikka se ei täyttäisi KAIKELLE rautatieliikenteelle Suomessa asetettavia vaatimuksia.
Jos radalla liikkuu radan omistajan Suomeen reksiteröidyn yhtiön kalustoa, jonka siis on täytettävä rautatiekalustolle yleensä Suomessa asetetut vaatimukset, sillä kalustolla saa liikennöidä Venäjän puolen raja-asemalle, siis Svetogorskiin, suomalaisella miehityksellä ilman rajamuodollisuuksia ja ilman Venäjän valtion kalustovaatimusten täyttämistä.
VR Oy:n kiukuttelu tämän radan kanssa taisi olla perusteetonta. Radan rakentajat tuskin olisivat hankkeeseen ryhtyneet, ellei asiaa olisi selvitetty etukäteen. VR Oy:n julkisuudessa esiintyneet lausunnot saattoivat johtua siitä, että asiaa ei tarvinnut kysellä VR Oy:ltä. Se ei ole toimivaltainen viranomainen, ainoastaan osakeyhtiö, jolla on monopoli valtion omistaman rataverkon käyttöön.
Kaluston tullausasiat ovat sitten vielä yksi kysymys, joka on edelleen näistä erillinen. Jos Eestiin rekisteröidyn yhtiön kalusto käy Suomessa, sitä ei tullata, sillä se ei tule maahan sen kummemmin kuin tallinnalaisen turistin auto. Epäilemättä käytölle Suomessa on joitain ajallisia rajoituksia. Pysyvästi Suomessa käytettävä autokin on rekisteröitävä Suomeen, vaikka omistajan kotipaikka olisi muualla. Auton rekisteröinti ei ole mahdollista autoveroa maksamatta, mutta rautatiekalustolla ei liene erityisveroa. Siksi sellainen ei voi olla rekisteröinnin edellytys, vaikka rekisteröinti edellytettäisiinkin pysyvästi Suomeen käyttöön tulevalle kalustolle, jonka omistaja on kuitenkin ulkomaalainen.
Tullaushan tarkoittaa sitä, että tavara tuodaan Suomeen suomalaiseen omistukseen. Ilman tullia saa tavaraa tuoda tilapäisesti, ja se on tullattava ja verotettava, jos tilapäisyydeksi määrätty aika kuluu umpeen. Olen ennen Suomen EU-aikaa järjestänyt Löylymäki-pienoisrautatien viennin näyttelyyn Englantiin. Sille hankittiin lupa viedä se maahan enintään 3 kk:n ajaksi. Sitä pidempi aika oli silloin pysyvä vienti, jolloin rata olisi pitänyt tullata ja maksaa siitä verot.
Mutta Severstal ei välttämättä edes tarvitse täällä omaa kalustoa. Se voi vuokrata veturin, joka jo on Suomessa. Ja se voi vetää muiden vaunuja. Sillä se, mihin se saa luvan Suomessa on nimenomaan tavarajunien kuljettaminen. Severstal vastaa siitä, että kuljettajat osaavat tehtävänsä ja veturit täyttävät RHK:n vaatimukset. Ei muuta.
Ja vielä muistutus siitä, että ei VR Oy:llä ole yksinoikeutta rautatieliikenteeseen SUOMESSA, ainoastaan valtion hallinnassa olevalla rataverkolla. Yksityisen rautatien saa tehdä kuka haluaa, mutta sillekin on tekniset ja erityisesti turvallisuuteen liittyvät vaatimukset, jotka on täytettävä. RHK on tällä hetkellä niitä valvova ja toimeenpaneva viranomainen.
Antero
