Olen sanonut sen eri yhteyksissä tämän keskustelun ulkopuolella monille ihmisille (joista monet tosin kirjoittavat tähän ketjuun tai ovat ainakin jlf:n kirjoilla), että en sinänsä usko oikeasti noiden vaunujen säilymiseen. Haluaisin tietysti uskoa, ja kannustan kaikkiin sellaisiin askeliin jotka niiden säilymistä voisi edistää.
Helsingin kaupungin oikeat resurssit ovat rajalliset, vaikka päätöksentekijöillä varmasti on tunnesyistä vaunuja kohtaan jotakin sympatiaa. Minusta tämän keskustelun tavoitteet ovat toisaalla: siinä, että saataisiin jollakin tyydyttävällä tavalla ratkaistua edes joidenkin historiallisten vaunujen tulevaisuus. Niin, että jos Kaupunkiliikenne Oy:n nykyisten historiallisten vaunujen säilyttämiseen ei yhtiöllä tai kaupungilla ole resursseja eikä rahoitusta, voitaisiin edes rauhassa ja avoimesti käydä muita vaihtoehtoja läpi.
On nimittäin niin, että jos asioiden antaa olla ja päätöksiä ja keskustelua vältellään ja lykätään, lopputulos aivan varmasti on kaikille historiallisille vaunuille huono. Epäselvää niiden surullisessa kohtalossa olisi enää vain koska ja miten.
Helsingistä on nyt tulossa Pohjois-Euroopan ainoa tauotta ratikoilla liikennöinyt kaupunki, jossa liikennekelpoisia historiallisia vaunuja ei ole lainkaan. Se on aika jännä saavutus kaupungille, joka vielä joitakin vuosia sitten näki suuren kulttuurisen ja turistisen arvon Stadin Ratikoiden toiminnassa, ja joka ainakin näennäisesti on ollut raitioteistään ylpeä. Mutta jos realiteetit ovat nykyiset, sitten ne ovat, eikä se varmaankaan ole kenenkään meistä muutettavissa.
Otso Kivekkään valtuustoaloitteen kohtalo tulee tietysti antamaan jotain osviittaa siitä, mitä on odotettavissa. Ratkaiseva kysymys on vaunuja koskeva rahoitus.
