Pääkaupunkikeskeisyys
Mitä kakkoskaupunkeihin tulee, minusta meillä on selkeästi kolme kakkoskategorian kaupunkia: Tampere, Turku ja Oulu. Se, että nämä eivät ole niin vahvoja kuin voisivat olla, johtuu toisaalta määrätietoisesta keskittämispolitiikasta (kaikki on haluttu keskittää Helsinkiin) ja toisaalta sellaisesta aluepolitiikasta jossa yritetään taata joka puolella maata samanlaiset olot (mikä tietenkin johtaa siihen, että kaikki resurssit valuvat kaikkein alikehittyneimmille paikkakunnille, kun ne yritetään saada nostettua samalle tasolle kehittyneempien kaupunkien kanssa).
Suomessa on sellainen ajattelutapa, että Helsingistä pitää kehittää maailmanluokan metropoli. Tampereelle ja Turulle on varattu näissä metropolihaaveissa vain statistin rooli. Ne ovat maakuntasarjassa samalla viivalla Kajaanin, Joensuun ja Vaasan kanssa. Kotimainen kilpailu estetään ja muut kaupunkiseudut tasapäistetään, että Helsinki pärjäisi paremmin esim. Tukholmaa ja Kööpenhaminaa vastaan. Tämä on hyvin omahyväinen näkökulma, eikä sen mukaan toimiminen ole koko Suomen etu. Tällä hetkellä Helsinki on monopoliasemassa vähän samaan tapaan kuin VR rautatieliikenteessä.
Kun jokin yritys pohtii pääkonttorinsa sijaintia, ei ole vaikea päättää, perustetaanko se johonkin ”maakuntaan” vai pääkaupunkiseudulle. Jos taas Suomessa olisi Ruotsin tapaan pääkaupunki ja muutama riittävän suuri ja merkittävä kaupunkiseutu, ei valinta olisi itsestään selvä. Reilu kilpailu tekisi vain hyvää kaikille osapuolille sen sijaan, että kaikki keskitetään Helsinkiin ”Suomen edun” nimissä.
Esimerkiksi voidaan ottaa Suomeen perustettava molekyylilääketieteen tutkimuslaitos (EMBL), joka päätettiin keväällä 2006 sijoittaa Helsinkiin. Selvitysten mukaan myös Turku olisi tarjonnut sille hyvät olosuhteet. Helsinki valittiin, koska asiasta päättäneiden mielestä vain Helsinki voi olla riittävän houkutteleva ulkomaisten huippututkijoiden näkökulmasta. Muita syitä olivat Helsinki-Vantaan lentoasema ja se, että Helsinkiin on Turkua paremmat yhteydet muista suomalaisista yliopistokaupungeista. Muualla Euroopassa pääkaupunki ei ole itsestään selvä vaihtoehto kansainvälisille tutkimuslaitoksille. Koko EMBL-verkoston pääpaikka sijaitsee Saksassa Heidelbergissä, ei suinkaan Berliinissä. Muita EMBL-kaupunkeja ovat Norjassa Bergen, Ranskassa Grenoble ja Iso-Britanniassa Hinxton. Suomessa muka vain Helsinki on tarpeeksi houkutteleva. Turku on edelleen maamme merkittävin kaupunki bioalalla, mutta tuskin enää kauan, kun sen asemaa tällä tavoin murennetaan.
Suomessa pidetään luonnollisena, että Helsingissä on valtion virastot ja laitokset, maan suurin yliopisto, suurin satama ja lentokenttä, yritysten pääkonttorit, tutkimuskeskukset jne. Tähän maailmankuvaan ei sovi, että joku muu kaupunki olisi jollain alalla Helsinkiä parempi. Pääkaupunkikeskeisyydessä on kysymys poliitikkojen ja virkamiesten tekemistä tietoisista ja tiedostamattomista päätöksistä, ei mistään luonnonvalinnasta. Suomessa järjestettävät suuret tapahtumat ja kokoukset menevät automaattisesti pääkaupunkiseudulle, koska siellä on Suomen suurin lentoasema ja ylivoimaisesti parhaat kansainväliset yhteydet. Lisääntyvä kysyntä lisää tarvetta kehittää pääkaupunkiseudun infrastruktuuria entisestään, joka taas lisää houkutusta keskittää toimintoja sinne.
Kärjistin tässä nyt vähän asioita. En ole mikään Helsingin vihaaja, mutta mielestäni näin voimakas pääkaupunkikeskeisyys ei ole Suomelle hyväksi.
). En tietysti ihan noin konkreettiseen tyyliin kuin Kari, mutta siten, että ministeriöitä voisi sijoittaa suoraan eri puolille maata ja rakentaa toimiva sähköinen asioidenhallinta- ja workflow-järjestelmä. Olisi kaiketi ensimmäinen kerta missään maassa kun tämä toteutettaisiin, joten kokemusta ei liene eikä ole tietoa onnistuisiko. Mutta argumentoinnin vuoksi olisi mielenkiintoista käydä tämäkin skenaario läpi.