Autottomuus elämäntapana

Vs: Laajasalon raideyhteys

Minun mielestäni junat ovat junia ja metro urbaani kaupunkijuna, tunnelilla tai ilman. Tämä helsingin "metro" taas on mielestäni ratikan vauhtia kaupungista pois kulkeva juna.
Tänään matkustin (valitettavasti) ihan oikeasti ratikan vauhtia kulkeneella junalla välin Hki - Hpl. Matka (6 km, normaali ajoaika 9 min) kesti härskit 35 minuuttia. Mutta saipahan kuviteltua, millaista on matkustaa ratikalla vähän kivikaupunkia kauemmaksi... ;)
 
Vs: Laajasalon raideyhteys

Hmm... Ymmärrykseni mukaan ratikalla olisi päässyt tuon matkan paljon nopeammin (keskinopeus Helsingissä 14 km/h). Sinun tapauksessasi matkanopeus taisi olla vain 10,3 km/h.
Totta! Rima alitettiin pahemman kerran.

Vertaukseni oli - tai sen oli tarkoitus olla - vertauskuvallinen. Juna ajoi suojavälin kerrallaan ja sitten pysähdyttiin pitkäksi aikaa. Meno muistutti bussin tai helsinkiläisratikan matelua autojen ruuhkauttamalla kadulla.
 
Vs: Laajasalon raideyhteys

Helsinki on Suomen pääkaupunki eikä ole tiedossa yhtään toista valtion pääkaupunkia (lilliputtivaltiot kuten San Marino jne poislukien) jossa olisi otettu 1960-luvulla autoilulle kielteinen linja, vaan jokaisella on ollut omat Smith&Polvisensa.
Lanta on hyvää, koska miljardi kärpästä on sitä mieltä. Oman järjen käyttö olisi ollut ja on edelleen sallittua. En syö lantaa. ;)

Suomen laki ei näe eroa kehäkolmosen sisä- ja ulkopuolen liikenneasioiden järjestämisen, vaikka joskus olisi aihetta. Täytyy muistaa, että syyt ovat pitkälti poliittiset: ...
Näkeehän se, sitä varten on YTV-laki. Mutta mitä muuttaisi se, että Helsingin vaalipiiri laajennettaisiin Espoon, Kauniaisten, Vantaan ja Sipoon pakkoliitoksilla? Äänestäväthän näiden alueiden ihmiset vaaleissa nytkin.

Minusta Helsingin vaalipiirin kasvattaminen vain kasvattaisi sitä ongelmaa, että on yksi vaalipiiri yli muiden täysin eri kokoluokassa. Ylipäätään on kasvava ongelma siinä, että Suomi polarisoituu Helsingin seuduksi ja muuksi Suomeksi. Mutta oikeastaan tällä asialla ei ole mitään tekemistä Laajasalon raideyhteyden kanssa, joten jätän tämän pohdinnan tähän.

Siis muistan vain sen lyhyen kävelykatukokeilun 1970-luvun alussa jolloin Aleksilla olisi ollut vähemmän autoja (=ei ollenkaan) kuin nyt. Sitä ennen se oli kaksikaistainen, pysäköintikin sallittiin kadun varteen jne.
1960-luvulla autot tosiaan pysäköivät ajoradalla, nyt jalkakäytävällä. Ratikkavuoroja oli muistikuvani mukaan enemmän, eikä niiden väliin mahtunut juurikaan autoja toisin kuin nyt, kun usein Aleksin pituudella Stockan ja torin välillä ei ole vaunuja lainkaan. Silloin muuten juoksin ruokailumatkani yhtä nopeasti kuin ratikka ajoi Stockalta Yhdyspankin pysäkille. Joten ei ole ihmekään, että autoilijoita ei kiinnostanut ajaa ratikoiden välissä.

Espa, Lönkka ja Uudenmaankatu oli junailtu läpiajokaduiksi jo silloin, joten Aleksia ei juuri tarvinnut ajaa kuin asioimaan liikkeisiin kuten nytkin. Espalla ei ollut autojen kiusana ratikoita, siksi se oli autoilijoillekin suositumpi.

Kyllä minun mielestäni VR:n lähiliikenne on "S-Bahn" ja metro on metro.
Berliinin S-Bahnilla ajetaan samalla kalustolla kuin HKL-metrossa ja yhtä hitaasti. VR-Lähiliikenne on kaupunkien välistä kuten DB:n regioliikenne. Ja nopeudet ovat yli 100 km/h, mihin HKL-metro ei pysty. HKL-metrolla ei ole lyhyt pysäkkiväli (1 min) kuten metroilla yleensä. 3 metriä leveät metrot ovat aika harvinaisia. Lontoon ja NY:n vaunuiksi teipatut vaunut ovat täysin ylikokoisia esikuviinsa nähden, ehkä se vähän harhauttaa asian suhteuttamista. Näillä perustein väitän kuten väitän.

Sellaisia vanhuksia joila ei ole edes sisävessaa alkavat olla harvassa. Ja useimmilla on auto, tai käyttävät kunnan tarjoamia kyyditsemispalveluja tai naapureiden/sukulaisten tarjoamia kyytejä. Moni maaseudun vanhus tosin muuttaa kuntakeskukseen viimeisiksi vuosiksi.
Tottakai perinteinen elämäntapa käy harvinaiseksi, kun siltä viedään edellytykset ja pakotetaan jättämään oma koti ja muuttamaan laitokseen. Naapureiden ja kunnan kyyditsemispalvelut sitten paikkaavat sitä, kun ihmiset haluavat elää ilman auton ajamista, mutta ei se tee näistä ihmisistä autoilijoita.

Olivatko joukkoliikenneolot Marjaniemessä silloin kun muutitte sinne, paremmat kuin nyt? Vai annettiinko ennen muuttoa kaupungin suunnalta väärä käsitys yhteyksien kehittämisestä? Jos jompikumpi väite pitää paikkansa, ymmärrän pettymyksesi järjestelyjä kohtaan.
Muutimme tänne 2000, ja tiesin kyllä periaatteessa, mitä täällä oli. Mutta on myönnettävä, että liityntäliikenteen surkeus paljastui vasta kun sitä oli itse pakko käyttää. Siinä mielessä voin sanoa, että annettiin väärä käsitys.

Kaupunkihan kehuu metron erinomaisuutta ja paremmuutta busseihin nähden. Ne puheet ovat roskaa jo senkin vuoksi, ettei metromatkustaja pääse eroon muka surkeista busseista. Ehkäpä liityntäbussit sitten ovatkin surkeampia kuin suorat bussit kuten Espoossa? En ole kumminkaan suurta eroa huomannut, etenkin kun 102 ja 103 ovat HelBin linjoja.

On sinänsä hyvä, jos Kruununvuorenranta toteutuisi, koska kaupunkiin tarvitaan kovasti urbaaneja vaihtoehtoja ahtaaksi käyvälle kantakaupungille. Pelkään pahoin että asuntojen hinnat tulevat olemaan eri hehtaarilla kuin joihin autottomilla "taviksilla" on varaa.
Hyvä hintahan johtuu vain siitä, että auototonta asumista ei tarjota kysyntää vastaavasti. Oiskohan kaupungin ja seudun syytä muutta liikennepolitiikkaansa?

Antero
 
Vs: Laajasalon raideyhteys

Minusta Helsingin vaalipiirin kasvattaminen vain kasvattaisi sitä ongelmaa, että on yksi vaalipiiri yli muiden täysin eri kokoluokassa. Ylipäätään on kasvava ongelma siinä, että Suomi polarisoituu Helsingin seuduksi ja muuksi Suomeksi. Mutta oikeastaan tällä asialla ei ole mitään tekemistä Laajasalon raideyhteyden kanssa, joten jätän tämän pohdinnan tähän.
Ei kuulu niin, mutta jos halutaan saada jotain omia seudulle sopivia ratkaisuja aikaiseksi, niin PK-seudun kaupunkien pitäisi vetää enemmän samasta köydestä, ja se edellyttäisi väliportaan hallintomallia esim Tuholman mallin mukaan, ellei kaupunkeja konkreetisesti yhdistetä.

1960-luvulla autot tosiaan pysäköivät ajoradalla, nyt jalkakäytävällä. Ratikkavuoroja oli muistikuvani mukaan enemmän, eikä niiden väliin mahtunut juurikaan autoja toisin kuin nyt, kun usein Aleksin pituudella Stockan ja torin välillä ei ole vaunuja lainkaan. Silloin muuten juoksin ruokailumatkani yhtä nopeasti kuin ratikka ajoi Stockalta Yhdyspankin pysäkille. Joten ei ole ihmekään, että autoilijoita ei kiinnostanut ajaa ratikoiden välissä.
Moni nuori kundi tai mimmi juoksisi vieläkin yhtä nopeasti kuin ratikka kulkee tuon matkan. Mutta se ei ollut se pointti, vaan se, oliko miljöö jollain tavalla parempi silloin kuin nyt. Mun hämärien muistkuvieni mukaan nyt on pikkasen parempi, mutta plussaksi entisajoille annan sille että kaikenmaailman mäkkärit ja heset ja pizzahutit loistivat poissaolollaan ja tilalla oli perinteisiä kunnon kahviloita ja "grillejä".

Berliinin S-Bahnilla ajetaan samalla kalustolla kuin HKL-metrossa ja yhtä hitaasti. VR-Lähiliikenne on kaupunkien välistä kuten DB:n regioliikenne. Ja nopeudet ovat yli 100 km/h, mihin HKL-metro ei pysty. HKL-metrolla ei ole lyhyt pysäkkiväli (1 min) kuten metroilla yleensä. 3 metriä leveät metrot ovat aika harvinaisia. Lontoon ja NY:n vaunuiksi teipatut vaunut ovat täysin ylikokoisia esikuviinsa nähden, ehkä se vähän harhauttaa asian suhteuttamista. Näillä perustein väitän kuten väitän.
Saksan kaupungeista vain Berliinillä ja Hampurilla on antiikkinen metroa muistuttava tasavirralla ja sivuvirtakiskolla toimiva S-Bahn. Muilla suurilla kaupunkiiseuduilla (München, Frankfurt, Stuttgart, Rhein-Ruhr, Hannover) on ilmajohtovirroitteinen tavallista sähköistettyä rautatieverkkoa käyttävä S-Bahn -verkosto kuten Helsingillä. Saksasakin S-Bahn kulkee naapurikaupunkeihin. Teknisesti ero S-Bahnin ja Regio-liikenteen välillä on häilyvä, usein käytetään jopa samanlaista kalustoa kummasakin. Meillä YTV-alueen ulkopuolelle ajettavat lähijunat vastaavat Regio-liikennettä, kun taas sisäpuolelle jäävät "kaupunkirata" -linjat S-Bahnia.

Tottakai perinteinen elämäntapa käy harvinaiseksi, kun siltä viedään edellytykset ja pakotetaan jättämään oma koti ja muuttamaan laitokseen. Naapureiden ja kunnan kyyditsemispalvelut sitten paikkaavat sitä, kun ihmiset haluavat elää ilman auton ajamista, mutta ei se tee näistä ihmisistä autoilijoita.
Eivät autoilijoita mutta autosta riippuvaisia. Eikö se ole sama asia loppujen lopuksi?

Kaupunkihan kehuu metron erinomaisuutta ja paremmuutta busseihin nähden. Ne puheet ovat roskaa jo senkin vuoksi, ettei metromatkustaja pääse eroon muka surkeista busseista. Ehkäpä liityntäbussit sitten ovatkin surkeampia kuin suorat bussit kuten Espoossa? En ole kumminkaan suurta eroa huomannut, etenkin kun 102 ja 103 ovat HelBin linjoja.
Monen mielestä merkitsee paljon se, kuinka kauan joutuu viettämään aikaa "surkeassa" bussissa. Yli puoli tuntia on aika puuduttavaa, vaikka olisi istumapaikka. Bussin tärinä käy ainakin meikäläisen hermoille. Pienemmät lapset taas kärsivät bussissa helposti matkapahoinvoinnista. Perinteisesti Helb on laittanut kilpailutetuille seutulinjoille parhaimmat ja uusimmat bussinsa ja sisäisiä lyhyempiä linjoja ajetaan sillä kalustolla mikä nyt sattuu varikon takariviltä löytymään. (Foorumin bussikuskit, oikaiskaa jos olen väärässä!)

Hyvä hintahan johtuu vain siitä, että auototonta asumista ei tarjota kysyntää vastaavasti. Oiskohan kaupungin ja seudun syytä muutta liikennepolitiikkaansa?
P.o. "lähellä keskustaa-asumista ei tarjota kysyntää vastaavasti". Ostamalla auton ja tekemällä työmatkat Vihdistä tai Sipoosta Helsinkiin pääsee asunnontarvitsija pienemmällä rahalla ja vaivalla toivomansa tyyppiseen asuntoon kiinni kuin odottamalla jonkun Nimby-valittajien hampaissa olevan lähellä-keskustaa ikuisuusprojektin valmistumista. Pääkaupunkiseudulla pitäisi olla omat lait voimassa koskien kaavoituksesta valittamiseen.

t. Rainer
 
Vs: Laajasalon raideyhteys

P.o. "lähellä keskustaa-asumista ei tarjota kysyntää vastaavasti".
Ei "lähellä keskustaa" ole sama asia kuin autoton elämä. Autoton elämä voi olla vaikka 30 km päässä H:gistä, kunhan sieltä pääsee joukkoliikenteellä töihin ja kävellen palveluihin.

"Lähellä keskustaa" ei voi tarjota enempää, sen rajoittaa geometria. 2 km:n säde on aina 2 km:n säde, ja sen rajaamaa pinta-alaa ei voi muuttaa. Asunnon hinta määräytyy ajallisesta etäisyydestä ja asunnon laadusta. Näihin molempiin voidaan vaikuttaa, mutta ajalliseen etäisyyteen vain vähän jos liikenne perustuu henkilöautoon.

Minä en halua lähelle keskustaa, vaan auotottoman elämän mahdollisuuden. Kruunuvuorenrantaan se voi tulla keskustaan suoraan kulkevan raitiotien ja paikallisten palveluiden ansiosta. Nämä molemmat voitaisiin toteuttaa mihin hyvänsä. Mutta kun ei haluta tai suostuta, niin autoton elämä on rajoituksin mahdollista vain Helsingin raitioverkon vaikutusalueella. Kun mennään ulommaksi, paikallisia palveluita ei enää ole vaan automarketissa asiointiin tarvitaan auto, ja joukkoliikenteellä ei enää pääse kaikkialle, ainoastaan Helsingin keskustaan.

En väitä, ettei tämä voisi olla mahdollista vanhanaikaisen metronkin kanssa. Tukholman vihreä linja on sitä jossain määrin ja tietenkin oikeiden suurkaupunkien keskustat, vaikka niissä onkin metro eikä ratikat. Niissä on kapasiteettien suhteessa enemmän asukkaita, eli metroverkko on yhtä tiheä kuin meillä raitioverkko. Se tekee autottomuuden mahdolliseksi, ei välineen nimi.

Ostamalla auton ja tekemällä työmatkat Vihdistä tai Sipoosta Helsinkiin pääsee asunnontarvitsija pienemmällä rahalla ja vaivalla toivomansa tyyppiseen asuntoon kiinni...
Mutta ei autottomaan asumiseen, jos sitä toivoo.

Kun itse aikanaan (1980) muutin pk-seudulle opintojen jälkeen, tein laskelmia optimaalisesta asuinetäisyydestä laskettuna H:gin keskutasta. Mutta laskin liikenteen kustannukset vain autoilun mukaan. Enkä edellyttänyt asuinympäristön laadulta juuri mitään muuta. Nyt haluan asuinympäristöltä laatua, ja yksi keskeisimmistä laatutekijöistä on autottomuus. Sekä oma että muiden.

Ja muistutan edelleen, että moni korpeen muuttaja muuttaa sinne itse asiassa paetakseen autoja - siis muiden autoja. Mutta tilannehan on mahdoton, sillä he katsovat että heillä on oikeus olla kärsimättä muiden autoista sekä oikeus pilata muiden asuinympäristöt ajamalla niissä omilla autoillan, joita heidän on "pakko" käyttää kun kerran asuvat korvessa.

...kuin odottamalla jonkun Nimby-valittajien hampaissa olevan lähellä-keskustaa ikuisuusprojektin valmistumista. Pääkaupunkiseudulla pitäisi olla omat lait voimassa koskien kaavoituksesta valittamiseen.
Pitäisikö minun tulkita, että pidät minua Nimby-valittajana, joka odottaa Kruunuvuorenrannan kaavoituksen valmistumista?;) Minusta ne autoineen korpeen muuttajat ovat juuri nimbyilijöitä. Hehän haluavat siivota takapihansa, ja sehän onnistuu, kun asuu tarpeeksi kaukana lähimmästä naapurista.

Antero
 
Vs: Laajasalon raideyhteys

Hyvä hintahan johtuu vain siitä, että auototonta asumista ei tarjota kysyntää vastaavasti. Oiskohan kaupungin ja seudun syytä muutta liikennepolitiikkaansa?

On siihen joku muukin syy, nimittäin kantakaupungin kalleuteen. Esimerkiksi Maunulasta on erinomaiset yhteydet eri puolille pk-seutua, jopa nopeammat kuin keskustasta, mutta sieltä saa asuntoja lähiöhintaan. Sen sijaan keskustan alueet, joissa julkinen liikenne toimii huonosti, kuten Mechelininkadun varsi, ovat kalliita.
 
Vs: Laajasalon raideyhteys

On siihen joku muukin syy, nimittäin kantakaupungin kalleuteen. Esimerkiksi Maunulasta on erinomaiset yhteydet eri puolille pk-seutua, jopa nopeammat kuin keskustasta, mutta sieltä saa asuntoja lähiöhintaan. Sen sijaan keskustan alueet, joissa julkinen liikenne toimii huonosti, kuten Mechelininkadun varsi, ovat kalliita.

Älä nyt puhu soopaa.. Ei sitä asuntojen kalleutta mitata sillä miten kätevästi pääsee eri puolille pk-seutua. Hinta määräytyy sen mukaan mitä lähempänä asuu STADIA. Esim. kummasta pääsee nopeammin stockmannille yms kauppoihin, Töölöstä vai jostain Maunulasta? En edes viitsi kertoa vastausta.
 
Vs: Laajasalon raideyhteys

...niin autoton elämä on rajoituksin mahdollista vain Helsingin raitioverkon vaikutusalueella. Kun mennään ulommaksi, paikallisia palveluita ei enää ole vaan automarketissa asiointiin tarvitaan auto, ja joukkoliikenteellä ei enää pääse kaikkialle, ainoastaan Helsingin keskustaan.
Nyt kyllä liioittelet ja tällä kertaa varsin voimakkaasti. Itse asun raitioradoista yli kilometrin päässä ja täältä jos mistä on erinomaiset yhteydet paitsi keskustaan, myös Leppävaaran, Otaniemen / Tapiolan, Myyrmäen, Oulunkylän, Itäkeskuksen ja Pasilan suuntiin. Mm. Munkkiniemestä, Pikku Huopalahdesta, Puu-Käpylästä, Arabianrannasta ja Katajanokalta on huomattavasti rajoitetummat suorat, tiheävuoroväliset ja nopeat joukkoliikenneyhteydet eri puolille seutua.

Nykyiseen kotiin muutettuani ensi töikseni luovuin autostani.
 
Vs: Laajasalon raideyhteys

Minä en halua lähelle keskustaa, vaan auotottoman elämän mahdollisuuden. Kruunuvuorenrantaan se voi tulla keskustaan suoraan kulkevan raitiotien ja paikallisten palveluiden ansiosta. Nämä molemmat voitaisiin toteuttaa mihin hyvänsä. Mutta kun ei haluta tai suostuta, niin autoton elämä on rajoituksin mahdollista vain Helsingin raitioverkon vaikutusalueella. Kun mennään ulommaksi, paikallisia palveluita ei enää ole vaan automarketissa asiointiin tarvitaan auto, ja joukkoliikenteellä ei enää pääse kaikkialle, ainoastaan Helsingin keskustaan.
Autotonta elämää voi ymmärtääkseni ihan hyvin viettää Espoon Keskuksessa, Havukoskella, Korsossa tai Kontulassa ja monessa muussa vastaavankaltaisessa lähiössä. Mutta jos etsii sellaisia paikkoja joissa asunnot ovat kalliit, ja naapurit taatusti hienoa väkeä niin mahdollisuus viettää autototonta elämää rajoittuu Helsingin eteläisin kaupunginosiin, ja muutamaan vanhaan sen kyljessä olevaan esikaupunkiin. Mutta kun menee sen vanhan "Puutarhakehän" ulkopuolelle, niin mitä suurempi luku komeilee asunnon hintalapussa , sitä kehnomat ovat lähipalvelut ja joukkoliikenne.

Pitäisikö minun tulkita, että pidät minua Nimby-valittajana, joka odottaa Kruunuvuorenrannan kaavoituksen valmistumista?;) Minusta ne autoineen korpeen muuttajat ovat juuri nimbyilijöitä. Hehän haluavat siivota takapihansa, ja sehän onnistuu, kun asuu tarpeeksi kaukana lähimmästä naapurista.
Nimby-valittajia on kahdenlaisia.

Ensimmäinen ryhmä ovat juuri kuvaamasi, jotka toimivat aktiivisesti ja etsivät asuinpakan jossa ei tarvitse sietää muiden autoja, mutta jossa ei tule toimeen ilman omaa, ja naapurit ovat taatusti hienoa väkeä.

Toinen Nimby-valittajien ryhmä on vanhojen arvostettujen alueiden montakymmentä vuotta paikalla asuneet, joista osalla ei ole autoa, tai jos on, käyttävät sitä hyvin säästeliäästi. He ehkä tarkoittavat uudisrakentamisen vastustamisella hyvää, mutta eivät ymmärrä sitä, että jos aikuistuvilla nuorilla ja kaupunkiin muuttavilla ei ole mahdollisuutta päästä kohtuuhintaan asumaan alueisiin joista on hyvät joukkolikenneyhteydet, vaikka sen aikaansaamiseksi joudutaan jokin metsä kaatamaan, niin nämä kaupunkiin muuttavat ja nuoret aikuistuvat joutuvat muuttamaan kauemmas, paikkoihin joissa ei tule toimeen ilman autoa. He eivät ymmärrä myös sitä, että jos uusia asukkaita ei alueelle muuta, katoavat mahdollisesti lähipalvelut. Mitä he myös pelkäävät metsien menettämisen lisäksi on se, että oma vanha alue muuttuu Havukosken tai Meri-Rastilan kaltaiseksi, jonne muuttaa "ties minkälaista porukkaa".

Voi olla että me kumpikin olemme 20-30 vuoden päästä samanlaisia toisen ryhmän Nimby-valittajia, mutta toistaiseksi yritän ylläpitää uskoa siihen että jos kaikki ryhmät vähäsen joustaisivat, niin on mahdollissuus luoda kaupunki joka ei hajaannu eikä kuihdu.

t. Rainer
 
Vs: Laajasalon raideyhteys

Autotonta elämää voi ymmärtääkseni ihan hyvin viettää Espoon Keskuksessa, Havukoskella, Korsossa tai Kontulassa ja monessa muussa vastaavankaltaisessa lähiössä. Mutta jos etsii sellaisia paikkoja joissa asunnot ovat kalliit, ja naapurit taatusti hienoa väkeä niin mahdollisuus viettää autototonta elämää rajoittuu Helsingin eteläisin kaupunginosiin, ja muutamaan vanhaan sen kyljessä olevaan esikaupunkiin. Mutta kun menee sen vanhan "Puutarhakehän" ulkopuolelle, niin mitä suurempi luku komeilee asunnon hintalapussa , sitä kehnomat ovat lähipalvelut ja joukkoliikenne.


Autoton elämä tuollaisilla lähiöissä onnistuu silloin, kun liikkumispiiri on aika rajoittunut. Käytännössä kaikkien säännöllisten iltaharrastusten pitää olla lähellä kotia tai oikein hyvien yhteyksien päässä. Ja työpaikankin on syytä sijaita "ihmisten ilmoilla" ja kohtuullisten yhteyksien päässä. (Työpaikka esimerkiksi Kivenlahden teollisuusalueella kun asuu Kartanonkoskella on joukkoliikenteen kannalta aika hankala yhdistelmä.). Ja kodin on myös syytä olla hyvin lähellä ruokakauppaa.

Jos joukkoliikenteellä haluaa päästä edes kohtuullisen lähelle auton liikkuvuutta klo 6.30-24 välillä on Helsingin kantakaupunki asuinpaikkana ylivoimainen. Helsingin keskustastahan on suorat yhteydet joka puolelle. Osittain Helsingin kantakaupungin korkeat hinnat, johtuvat siitä, että auto ei ole samalla tavalla "puolipakko" kuin syrjempänä.
 
Vs: Laajasalon raideyhteys

Jos joukkoliikenteellä haluaa päästä edes kohtuullisen lähelle auton liikkuvuutta klo 6.30-24 välillä on Helsingin kantakaupunki asuinpaikkana ylivoimainen. Helsingin keskustastahan on suorat yhteydet joka puolelle.
Kantakaupunki ja keskusta eivät kuitenkaan ole sama asia. Väitän, että minulla on tästä Huopalahden aseman vierestä (jo nyt ennen Kehärataa ja Pisaraa) monipuolisemmat ja laajemmille alueille suuntautuvat tiheät ja nopeat joukkoliikenneyhteydet kuin Mechelininkadun varren useista osoitteista.

Kantakaupungin lähellä olevilta alueilta on kohtalaisen helposti järjestettävissä hyvät yhteydet, viittaan nyt tämän topicin pääaiheeseen eli Laajasaloon, joka on tarkoitus kytkeä korkeatasoisella raideyhteydellä lähelle kantakaupunkia ja keskustaa.
 
Vs: Laajasalon raideyhteys

Osittain Helsingin kantakaupungin korkeat hinnat, johtuvat siitä, että auto ei ole samalla tavalla "puolipakko" kuin syrjempänä.

Kantakaupngin korkeat hinnat johtuvat ensisijaisesti siitä että kantakaupungilla on sitä "glamouria", eli mahdollisuus viettää svengaava kulttuuri- ja kapakkaelämää ja päästä seurapiireihin on aivan toista luokkaa kuin lähiöissä, joiden rasitteena ovat pitkät ja kalliiit taksimatkat yöllä sieltä missä tapahtuu.

Toinen tärkeä seikka joka nostaa kantakaupungin hintaa, on talojen ja miljöön kultturellinen ja esteettinen merkitys. Lähiöistä ei yksinkertaisesti löydy ennen 2. maailmansotaa asuinkäyttöön rakennettuja vanhoja koristeellisia rakennuksia, ellei joitain yksittäisiä huviloita lasketa.

Sellaiset kantakaupungin kyljessä olevat vanhat esikaupungit kuten Haaga, Munkka, Lauttasaari ja Käpylä vielä menettelevät näille "kulttuurin suurkuluttajaryhmille", mutta kaikki muut ovat auttamattomasti "out".

t. Rainer
 
Vs: Laajasalon raideyhteys

Autotonta elämää voi ymmärtääkseni ihan hyvin viettää Espoon Keskuksessa, Havukoskella, Korsossa tai Kontulassa ja monessa muussa vastaavankaltaisessa lähiössä. Mutta jos etsii sellaisia paikkoja joissa asunnot ovat kalliit, ja naapurit taatusti hienoa väkeä...
Tilastollisesti autottoman elämän mahdollisuus ja korkeat asumiskustannukset ja siten varakkuus esiintyvät nykyään samassa paikassa. Mutta se ei tarkoita sitä, että autottomasta elämästä haaveilevat tavoittelisivat oikeasti vain varakkuutta.

Tässä toimii vain kysyntä ja tarjonta ja siitä seuraava hinnan määräytyminen. Joukkoliikenteeseen ja harjoitettuun joukkoliikennepolitiikkaan tämä liittyy siten, että kohtuuhintaista autotonta elämää ei voi järjestää, jos joukkoliikenne perustuu mahdollisimman kalliiseen ratkaisuun eli maksimaaliseen kapasiteettiin (= raskas raideliikenne).

Kruunuvuorenrannassa asia on onneksi ymmärretty, mutta esim. Sipoon osalla ei. Metron rakentaminen edellyttää tehokasta maankäyttöä, jossa ei ole sijaa kohtuuhintaisille isoille perheasunnoille. Autoton elämä voi olla mahdollista metroasman ympärille rakennetussa aluekeskuksessa, mutta se ei kykene tarjoamaan tarpeeksi, ja hinta on liian korkea. En pidä esim. Aurinkolahtea enää autottomana asumisena hyvän joukkoliikennepalvelun piirissä (siis metro kävelyetäisyydellä), silti siellä uudet asunnot maksavat saman kuin vanhat kantakaupungissa.

Espoon Keskuksessa, Havukoskella, Korsossa tai Kontulassa ei taida auton omistus ja käyttö olla sen vähäisempää kuin muuallakaan esikaupunkialueilla, mikä ei tue ajatusta niistä autottomina. Eikä se ainakaan siltä näytä, kun alueilla liikkuu. Ja selitys on siinä, että ei riitä ainoastaan yhteys H:gin keskustaan, joka sekin on kävelyetäisyydellä vain pienelle osalle asukkaista.

Ja huom: Autottomuus tarkoittaa myös muiden, ei vaan omaa autoa. Ei ole autotonta asumista asua ilman autoa alueella, joka on täynnä pysäköintipaikkoja ja autoja.

... niin mahdollisuus viettää autototonta elämää rajoittuu Helsingin eteläisin kaupunginosiin, ja muutamaan vanhaan sen kyljessä olevaan esikaupunkiin. Mutta kun menee sen vanhan "Puutarhakehän" ulkopuolelle, niin mitä suurempi luku komeilee asunnon hintalapussa , sitä kehnomat ovat lähipalvelut ja joukkoliikenne.
Kirjoitin aiemmin, että hinnan määrää etäisyys ja asumisen taso. Omakotiasuminen on Helsingin rajojen sisällä kallista joukkoliikenteestä riippumatta, koska omakotitaloja on tarjolla vähän mutta kysyntä on suuri. Ja vaihtoehto ei ole asua omakotitalossa ilman autoa myöskään kehyskunnissa, joten toki on parempi vaihtoehto omakotitalo ja autoelämä 10 km:n kuin 40 km:n etäisyydellä.

...He eivät ymmärrä myös sitä, että jos uusia asukkaita ei alueelle muuta, katoavat mahdollisesti lähipalvelut. Mitä he myös pelkäävät metsien menettämisen lisäksi on se, että oma vanha alue muuttuu Havukosken tai Meri-Rastilan kaltaiseksi, jonne muuttaa "ties minkälaista porukkaa".
Kysymys asukkaiden laadusta tai taustasta ei liity autottomuuden mahdolisuuteen, vaan asuntopolitiikkaan ja sosiaaliseen asuntokantaan.

Palveluiden kohdalla näyttää minusta siltä, että siihenkään ei määrä vaikuta. Kaavoituksella on yritetty ja yritetään tehdä lähipalvelut mahdolliseksi, mutta kaupan ala näyttää siitä viis veisaavan. Väestön lisäys tuntuu minusta vaikuttavan peräti päin vastoin. Voidaan tehdä entistä massiivisempia kauppakeskuksia ja entistä harvempaan.

Tästäkin saa esimerkin Kruunuvuorenrannasta. Se on innostanut uusimaan ja laajentamaan Laajasalon ostarin kauppakeskukseksi, jolloin muutamalla saaren lähikaupalla tulee olemaan entistä vaikeampaa.

Antero
 
Vs: Laajasalon raideyhteys

Kantakaupunki ja keskusta eivät kuitenkaan ole sama asia. Väitän, että minulla on tästä Huopalahden aseman vierestä (jo nyt ennen Kehärataa ja Pisaraa) monipuolisemmat ja laajemmille alueille suuntautuvat tiheät ja nopeat joukkoliikenneyhteydet kuin Mechelininkadun varren useista osoitteista.
Tätä asiaa voi selvittää ja havainnollistaa myös eksaktin tiedon perusteella. Sellaisia saavutettavuuskarttoja on Suomessa tehnyt ainakin Anssi Joutsniemi (vaikuttaa Tampereen TTY:llä) ja UITP:ssä niitä esitteli Fabio Casiroli Milanosta.

Nämä kartat ovat perimmältään yksinkertaisia. Otetaan jokin piste - vaikka asunto Huopalahden aseman likeeltä - ja piirretään liikenteen reittejä (joukkoliikenteen linjat, kadut, pyörätiet liikennemuodosta riippuen) pitkin viivoja joka suuntaan halutulla matka-ajalla.

YTV:n linjastosuunnitelmaehdotuksessa (4,5 Mt:n pdf) (joka oli eilen ks-lautakunnan listalla) samaa asiaa oli haettu karttaesityksillä väritetyin aluen.

Ilman näitä karttoja on tietenkin selvä, että myös Helsingissä joukkoliikennesaavutettavuuskartoissa näkyy, että kävelyetäisyys juna- ja metroasemilta tulee esille hyvänä saavutettavuutena. Samanlaista näkyy muistakin maailman kaupungeista. Mutta kun verrataan saavutettavuuteen autolla, nähdään joukkoliiekenteen pistemäisen saavutettavuuden sijasta hajaantumista laajasti kaikkialle.

Tulos osoittaa sitä, mitä minäkin olen väittänyt: raskas raideliikenne ei riitä saavutettavuuteen ja se ei ole kilpailukykyistä autoilulle. Ei riitä, että 10-20 % asukkaista on hyvien joukkoliikenneyhteyksien äärellä kun kaikki ovat hyvien autoiluyhteyksien äärellä.

Antero
 
Takaisin
Ylös