Minusta tuo "yksilöllisyys" on vähän harhaanjohtava ilmaisu, ei kuulu kohderyhmään voisi olla parempi. Asumisessa monille kysymys on pitkälle siitä että saa tehdä sellaisen jonka kuvittelee vastaavan omia tarpeitaan, omien virheidenkin kanssa on jotenkin helpompi elää kun tietää miksi tuokin ovi on väärässä paikassa.
Itse kuulun ostajaryhmään vanha kerrostaloasunto ja kaikki uusiksi, ymmärrän omakotitaloihmisiä vaikken ole asumismuodosta sinänsä innostunut. Sanotaan nyt karkeasti näin, että en ole nähnyt yhtään sotien jälkeen tehtyä isompaa kerrostaloa-asuntoa jota voisi vilpittömästi kehua. Yksi perusongelma on se pohjaratkaisu, eli vanhempien makuuhuone, lasten makuuhuoneet, ja olohuone. Paitsi että nykyään monet lapsiperheet haluavat pienet makuuhuoneet, vaatehuoneet, ja useampia olohuoneenomaisia tiloja (näitä kutsutaan sitten yläauloiksi, takkahuoneiksi...) Tai sitten eivät, meitä on kovin monenlaisia. Ja suurin osa Helsingin seudun talouksista ei ole lapsiperheitä, en esimerkiksi ole koskaan ymmärtänyt mitä minun ja vaimoni on tarkoitus tehdä sillä kolmion 30 neliön olohuoneella.
En tiedä miten noita kerrostaloja pitäisi suunnitella, varsinainen ongelma on kuitenkin se ettei tiedä kukaan muukaan, eikä voi tietää ellei kysy asukkaalta. Uuteen kerrostaloasuntoon saa ehkä valita kaapinovet, talopaketit taas joustaa joka suuntaan, ja on hyvä muistaa että kolmasosa uusista taloista ei ole paketteja.
Omakotitalossa on säädelty taajama-alueella talon ulkonäkö jopa niin pitkälti, että hyväksytään vain joku tietty standardi talopaketti, kuten Oulussa on tehty.
Mikä selittää asemakaava-alueiden ulkopuolelle rakentamisen suosiota... Jostain Landbosta voi olla montaa mieltä, Espoossa muistaakseni Friisinmäki taisi olla vastaava kaavaton alue. Minusta se että alue saa aikaan jonkinlaisen reaktion on jo sinänsä arvokasta, eikä nuo nyt niin kauheita ole.
Suomalaisen kerrostalorakentamisen käsitys irrottelusta on se että ylin kerros peitetään keltaisilla levyillä (Konepaja). Se on vähän samassa tilassa kun ruotsalainen jääkiekkoilu taannoin, pelaaminen oli niin ylikontrolloitua että vapauksien antamiseen tarvittiin uusi järjestelmä (torpeedokiekko). Tässä tiivismatalassa on ainesta kunnon ravisteluun, mutta ne kaavamääräykset pitäisi olla tyyliin: 6x20 tontti, katuun ja naapureihin kiinni, maksimi harjakorkeus 10 ja runkosyvyys 15, ikkunat kadulle, sisä- tai takapihalle, kaukolämpö, ei autopaikkaa. Ja sitten tekee mitä huvittaa. Eikä niin että speksataan räystästen reunan värikin.
Liikenne yleensä ja autoilu on eri asia. Ruuhka-autoilusta on valinnanvapaus kaukana. Toisaalta yhä useammilla on mahdollisuus muokata työaikojaan, taannoisessa espoolaistyöpaikassani oli aika yleistä että autoilijat tulivat joko ennen tai jälkeen ruuhkan. Se että töihin pitää tulla kukonlaulun aikaan tai lähteä iltamyöhällä tuntuu joistain olevan ihan hyvät vaihtoehdot. Tätä en minäkään ymmärrä.
