Mun mielestäni Koivisto vain kysyy kaikenlaista, mutta ei anna mitään vastauksia.
Eihän Koivisto ollut liikennesuunnittelija, jolla pitää olla vastauksia. Kysyminen on tietenkin kiusallista, kun ei ole hyviä vastauksia – tai vastauksia lainkaan. Niitä vastauksia ei ole silloin, kun ennalta päätetään, mitä halutaan tehdä, ja sitten keksitään sille perusteita. Näin tehtiin metron kanssa 1960-luvulla ja näin tehdään edelleen.
Helsingin valtuustossakin jätettiin 21.5.08 vastaamatta kiusalliset metrokysymykset. Ja valtuuston keskustelutapa on sellainen, että vastaamatta jättäminen on helppoa. Eli vastaamatta jäänyttä kysymystä on hakala päästä tivaamaan.
Jos yrittää jotenkin muistaa millaista liikenne Helsingin kaduilla oli 1960-luvun puolivälissä, niin mielestäni se oli aika kaoottista. Autoja oli joka ikisellä kadulla, mitään kävelykatuja ei ollut missään, ja ruhkat olivat kovia.
Minulla on kylläkin aivan toisenlainen muistikuva noista ajoista. Ja myös tilastot tukevat sitä, ettei silloin juurikaan ollut autoliikennettä verrattuna nykyaikaan. Joukkoliikenteen käyttöosuus oli tupla nykyiseen ja henkilöautoja omistettiin huomattavasti vähemmän. Ruoka ostettiin lähikaupoista kävelyetäisyydeltä, joten asiointiliikenteenkin tarve oli hyvin pieni.
En myöskään moiti liikennepoliisia liikenteen ohjaajana. Siinä kun ei tule tyhjäkäyntiä kuten liikennevaloissa. Eli risteysten läpäisykyky on valoja parempi ja jatkuvasti liikennetilaneteeseen mukautuva.
Kunnollisia kävelykatuja ei ole Helsingissä edelleenkään. Kaikilla kävelykaduiksi sanotuilla on jatkuvaa autoliikennettä ja pysäköintiä. Joka on myös hiljaisesti hyväksyttyä, kun sitä ei valvota.
Kaikilla oli unelmana saada oma auto, ja autoilua ja sen lisääntymistä pidettiin yleisesti hyvänä asiana. Enemmistö ry. ja jotkut muut hihhulit väittivät autoista olevan jotain haittaa, mutta eihän sellaisia hölmöjä tarvinnut vakavasti ottaa. Päin vastoin, Enemmistön uhottiin jäävän pian vähemmistöksi, kun kaikki vain rikastuvat ja ostavat auton.
Metro oli silloin ja on edelleen autoilun etuisuusjärjestelmä. Keino tehdä tilaa autoille, kuten Koivisto uumoili ja vasemmisto 1955 ehdotti ja vaati. Näin siis nimenomaan Helsingissä, ei tietenkään niissä oikeissa suurkaupungeissa, jotka metronsa rakensivat ja todelliseen tarpeeseen jo ennen autojen aikaa.
Helsinki on nykyisin kuin aivan eri kaupunki kuin 60-luvulla. Vaikea sanoa onko metrolla ollut kuinka suuri rooli siihen, mutta johonkin kuitenkin lienee ollut. Toinen vaihtoehto olisi ollut tehdä kuten autoilijat siihen aikaan olisivat halunneet, eli rakentaa niitä kaupunkimotareita.
Kyllä metrolla on ollut vaikutusta. Se on estänyt joukkoliikenteen terveen kehityksen ja siten osaltaan johtanut joukkoliikenteen osuuden laskuun.
Smith-Polvisen periaatteita on noudatettu kantakaupungin moottoriteitä lukuun ottamatta. Esikaupunkiliikenne on rakennettu autoilun varaan Martinlaakson radan uraa lukuun ottamatta.
Antero