Mitä, jos Helsingin metro olisikin pikaraitiotie?

Tässä taitaa aika hyvin olla tiivistettynä raitioteiden ongelma. Ei ole missään organisaatiossa ketään sellaista suorittavan tason virkamiestä, joka oma-aloitteisesti lähtisi puskemaan hankkeita eteenpäin vaan ennemminkin käytetään energiaa luomalla selityksiä sille, miksei jotain voi tehdä. Ei ole myöskään ketään sellaista esimiestä, joka kannustaisi tai määräisi alaisiaan edistämään raitiotieasioita – muutoin kuin korkeintaan juhlapuheissa. Esimerkiksi metrohankkeilla on omat kummisetänsä, jotka joskus kyseenalaisinkin keinoin puskevat nuo hankkeet läpi harmaan kiven ja negatiivisten H/K-lukujen toteutukseen asti. Raitioteillä ei näin ole.
Ongelma liittyy myös valtakulttuuriin, joka palvelee suurtoimijoiden intressejä. Ratikkahankkeet ovat halpoja, niitä voi tilata pieniltäkin toimijoilta ja niihin ei yleensä liity massiivista betoni- ja kalliorakentamista. Ratikoihin ei yleensä koplata suurisuuntaisia asuntorakentamisvisioita, jolloin HV-kabineteissa kiinnostus vähenee entisestään. Kärjistäen voi sanoa, että ratikka-asioita ajetaan Jopolla, kun raskasmetrolla on takanaan audimiesten raskas tuki.
 
Entä jos Hesarissa olisi pikku-uutinen tekstillä ”autoilijoiden on ryhdyttävä noudattamaan nopeusrajoituksia ja väistämissääntöjä”. Siinä olisikin uutista kerrakseen! Ja toivottavasti uutinen kertoisi, miten tuo asia hoidetaan. No, omasta puolestani toivotan tervetulleeksi robottiautot. Silloin autojen nopeus ei enää riipukaan autoilijan egosta ja kolariuutisetkin alkaisivat olla totta: ”auto ajoi jalankulkijan päälle”. Vaikka näin nykyään otsikoidaan, todellinen päälleajaja on tietenkin auton kuljettaja. Mutta eihän sitä saa sanoa, autoilijoille tulee paha mieli.
Liikenteen kameravalvonta ja muut uudet menetelmät pitävät huolen että autoilijat ovat alkaneet tarkemmin noudattamaan nopeusrajoituksia vilkkailla kaduilla. Villile pysäköinnille josta raitioliikenekin kärsii ei vielä voidan mitään koska sakot siitä ovat olemattomat ja lainsäädäntö laahaa perässä sen kuriin samiseksi.

Oikeastihan kysymys on vain asenteista, ei turvallisuudesta eikä turvallisuuden tavoittelusta. Raideliikenteeltä vaaditaan tiukkaa ja ehdotonta turvallisuutta. Ja koska raideliikennettä kuljettaa koulutettu ja viimekädessä työpaikallaan virheistä vastuussa oleva ammattikuljettaja, raideliikenteessä myös noudatetaan sitä, mitä on määrätty. Autoilullakin on sääntönsä, mutta teillä ja kaduilla vallitsee viidakon laki ja isomman oikeus. Valvontaan ei ole resursseja, eikä vähillä resursseilla ole haluja valvoa autoilijan vapautta.
Raideliikentellä on pidemmät jarrutusmatkat eikä raidekulkuneuvo pysty väistämään.

Parhaiten asiaa kuvaa se, että raiteilla on nollatoleranssi. Turvallisuuskulttuurin lähtökohta on ”ei onnettomuuksia”. Maanteillä ja kaduilla ei ole turvallisuuskulttuuria
vaan lähtökohta on, että hyväksytään onnettomuudet, loukkaantumiset ja kuolemat. Autoilu on vapautta, ja vapaudella on hintansa.
Vakavat tieliikenteenonnettomuudet joissa osapuolet ovat pelköstään autoja ovat vähentyneet koko ajan. Sellaiset onnettomuudet joissa toinen osapuoli on pyöräilijä tai jalankulkija ovat tosin lisäntyneet.

Miten sitten on mahdollista, että kanttikivi riittää ”turvavarusteeksi” jalankulkijan ja 60 km/t ajavan bussin tai auton väliin. Mutta ratikan raiteen viereen laitetaan mielellään edes pensasaita. 339-DF sen jo eäsuorasti sanoi. Voin kirjoittaa sen suoraan: Autoilun Siperia on opettanut. Vauvasta saakka on jokaiselle ollut pakko opettaa, että auto(ilija) tappaa. Pysy siis kaukana autoista – niin kauan kunnes itse pääset rattiin tappajien puolelle turvaan.
Sellaisia pätkiä on aika vähän joissa jalkakäytävä on kiinni kadussa jolla saa ajaa 60 km/h tai enemmän. Tavallisesti katuympäristössä on 40 km/h rajoitus. Poikkeuskohdat joissa on tällaisia ratkaisuja ovat yleensä sillat tai kallioleikkaukset tai paikat joihin on rakennettu meluaita ja luiskat bussipysäkeille, eikä ole haluttu hidastaa autoliikennettä koska kapea kohta on melko lyhyt.

Oikeastihan on niin, että jokainen ajorata pitäisi eristää kaikesta muusta 2 metriä korkealla panssari- tai betoniaidalla, jos autoilulta vaaditaan sama turvallisuus kuin ketjussa esitetään välttämättömäksi ratikalle. Vähän sinne päin olisi, että kanttikiven korkeus on vähintään 35 cm ja kivessä on aina 70 cm korkea aita, joka kestää henkilöautolla päin ajamisen. ”Turvallinen” bussi siis saisi tulla aidasta läpi, sillä onhan siellä sentään se ammattikuljettaja, joka voi saada potkut, joten se kuljettaja ei sitä bussia aidan läpi tahallaan aja.
Toistaiseksi on riittänyt sellainen puoli metriä korkea tukeva peltiaita jollaisia maanteillämme on. Joidenkin mielestä se on kuitenkin riittämätön.

---------- Viestit yhdistetty klo 11:48 ---------- Edellinen viesti oli kirjoitettu klo 11:37 ----------

Olikohan tämä rataosuus, jossa Stuttgartissa vaunulla ajettiin nopeusmittarin mukaan 70 km/h: http://goo.gl/maps/LQ53h ? Voisin videosta varmistaa, mutta valitettavasti materiaali on mini-dv -nauhalla ja videokameran laturi hukassa :(

Tuo vastaa suurin piirtein nelosen reittiä Paciuksenkadulla tai kympin Töölön Tullista Kuusitielle. Voisivatko ne ajaa 70 km/h kyseisissä paikissa? Nyt en halua vastaukseksi että "Ei voi koska ei se kannata, ajansäästö on liian pieni". Kyse on meidän liikennesäännöistä ja turvallisuuskulttuurista. Mahdollistaako se raitiovaunujen muuta katuliikennettä nopeamman ajon vaikka raitiotietä erottaa vain reunakivetys?

---------- Viestit yhdistetty klo 12:00 ---------- Edellinen viesti oli kirjoitettu klo 11:48 ----------

En muista, että tällaisia olisi ehdotettu. Sen sijaan on monesti keskusteltu siitä, että korkean huippunopeuden peräänkuuluttaminen perustuu virheelliseen ajatteluun, sillä raitiovaunun pysäkkivälillä siitä huippunopeudesta ei juuri ole iloa. Sekoitat siis keskenään matkanopeuden (keskinopeuden) ja huippunopeuden.
Pysäkkiväliä voi tietenkin harventaa tai siirtää pysäkkejä niin että niiden väli olisi tasainen ja n 500 m. Ei ole mielekästä istua raitiovaunussa tai bussissa joka joissakin paikoissa pysähtelee 200 m välein, sitten jossain muualla on lähes 1 km niiden välillä.

Manskun nopeusrajoitus on 50 km/h. Jos ratikalle luotaisiin siellä sellaiset olot, joissa se voisi kulkea 50 km/h, se riittäisi aivan mainiosti. Itse asiassa jo 40 km/h nopeus riittäisi aivan erinomaisesti, jos kuljettajan ei tarvitsisi siellä liian kapealla kaistalla väistellä ajonopeutta säätämällä ja jatkuvasti jarruttamalla viereisten kaistojen autoja, ei tarvitsisi madella kymppiä vaihteiden yli eikä kiemurrella mutkalle väännetyllä radalla sekä hiljentää ja usein pysähtyä liikennevaloihin, joiden etuudet ovat puutteelliset.
Johtuuko tämä nyt siitä että uusimmat vaunutyypit (Arctic ja Vario) ovat niin leveitä ettei voida ajaa sallittua nopeutta peilien kolahtamisen pelossa?

Kuinka niin? Juurihan Manskun turvallisuutta alennettiin kertaheitolla reippaasti, kun hyväksyttiin ne piirrokset, joissa sinne on puserrettu fillarikaistat kaiken muun sekaan kaikkea kaventamalla niin, että siellä fillarin tanko osuu jalankulkijan vatsaan ja bussin peili fillaristin kypärään.

Polkupyörällä ajo keskikaupungila on useimmilla täysin vapaaehtoista. Kukaan ei pakota siihen. Sitten kun polkupyöräilijät huomaavat että kaikki heidän vaatimansa ideat eivät oikein toimi tullaan purkaman pois vaarallisimmat pyörätiet. Siihen saakka saavat kärsiä omasta tyhmyydestä.


---------- Viestit yhdistetty klo 12:04 ---------- Edellinen viesti oli kirjoitettu klo 12:00 ----------

Ongelma liittyy myös valtakulttuuriin, joka palvelee suurtoimijoiden intressejä. Ratikkahankkeet ovat halpoja, niitä voi tilata pieniltäkin toimijoilta ja niihin ei yleensä liity massiivista betoni- ja kalliorakentamista. Ratikoihin ei yleensä koplata suurisuuntaisia asuntorakentamisvisioita, jolloin HV-kabineteissa kiinnostus vähenee entisestään. Kärjistäen voi sanoa, että ratikka-asioita ajetaan Jopolla, kun raskasmetrolla on takanaan audimiesten raskas tuki.

Tämä on totta useimpien raitiotiehankkeiden kohdalla, ei ole tarpeeksi suurta organisaatiota huolehtimaan niiden rakentamisesta. Ainoa poikkeus koko ja hintaluokassa on Laajasalon yhteys. Se on enemmän metron kokoluokan hanke ja siihen sisältyy myös suurisuuntaista asuntorakentamista.

t. Rainer
 
Aika hauska vaikkakin totaalisen off-topic.

Wien 1,7 miljoonaa asukasta
Praha 1,2 miljoonaa asukasta
Helsinki 600 000 asukasta

Samanko kokoluokan kaupunkeja?

Lähempänä samaa kokoluokkaa olisivat esim. Krakova ja Łódź (asukasluvut 700-800 tuhatta), joissa joukkoliikenne perustuu ratikoihin ja keskustat ovat täysin tai lähes bussittomia.

Kaupunkien kokoa mitataan yleensä kaupunkiseudun tai kaupunkialueen (urban area) ominaisuuksien perusteella, ei keskuskaupungin tai keskuskunnan asukasmäärän perusteella. Muuallakin kuin Helsingissä keskuskunnan asukasmäärä antaa kovin oudon kuvan kaupungin koosta. Esimerkiksi Lontoota ei yleensä pidetä 7000 asukkaan pikkukaupunkina tai Brysseliä 166000 asukkaan kaupunkina.

Eri lähteissä kaupunkiseutujen asukasmäärä riippuu alueen määrittelystä, mutta eri mittareilla Helsingin metropolialueen asukasmäärä on 1,2 -1,6 miljoonaa, Prahan 1,2-2,0 miljoonaa ja Wienin 1,6-2,4 miljoonaa. Suunnilleen saman kokoluokan kaupungeista on siis kysymys.

---------- Viestit yhdistetty klo 12:25 ---------- Edellinen viesti oli kirjoitettu klo 12:08 ----------

Tuo vastaa suurin piirtein nelosen reittiä Paciuksenkadulla tai kympin Töölön Tullista Kuusitielle. Voisivatko ne ajaa 70 km/h kyseisissä paikissa? Nyt en halua vastaukseksi että "Ei voi koska ei se kannata, ajansäästö on liian pieni". Kyse on meidän liikennesäännöistä ja turvallisuuskulttuurista. Mahdollistaako se raitiovaunujen muuta katuliikennettä nopeamman ajon vaikka raitiotietä erottaa vain reunakivetys?

Minusta sopiva huippunopeus riippuu liikenneympäristöstä ja tuossa puhutaan kahdesta vähän erilaisesta kadusta, joiden leveys sekä risteyksien ja kevyen liikenteen määrä on erilainen. Paciuksenkadulla voisi pienellä viilauksella periaatteessa mennä 60-70 km/h ratakin, mutta Töölön Tulli - Kuusitie välillä 40-50 km/h huippunopeus vaikuttaa luontevammalta.
 
Viimeksi muokattu:
Eri lähteissä kaupunkiseutujen asukasmäärä riippuu alueen määrittelystä, mutta eri mittareilla Helsingin metropolialueen asukasmäärä on 1,2 -1,6 miljoonaa, Prahan 1,2-2,0 miljoonaa ja Wienin 1,6-2,4 miljoonaa. Suunnilleen saman kokoluokan kaupungeista on siis kysymys..

Helsingissä kaupunkia on 200 000 asukkaan verran. Sitten alkaa maaseutu. Jos olisit käynyt Prahassa tai Wienissä, et ikinä väittäisi Helsingin olevan suunnilleen saman kokoluokan kaupunki.
 
Tuo vastaa suurin piirtein nelosen reittiä Paciuksenkadulla tai kympin Töölön Tullista Kuusitielle. Voisivatko ne ajaa 70 km/h kyseisissä paikissa? Nyt en halua vastaukseksi että "Ei voi koska ei se kannata, ajansäästö on liian pieni". Kyse on meidän liikennesäännöistä ja turvallisuuskulttuurista. Mahdollistaako se raitiovaunujen muuta katuliikennettä nopeamman ajon vaikka raitiotietä erottaa vain reunakivetys?

Jos vain lakia katsotaan, niin voisi kyllä. Kaistakohtainen nopeusrajoitus on TLL:n mukaan mahdollinen. Ja 70 km/h sallii liikennevalot ja suojatiet. Eikä edellytä erityisiä suojarakenteita raitiotien ympärille.

Jos käytäntöä katsotaan, niin esim. Meilahdentien kohdalla rata tekee autokaistojen vuoksi mutkan, josta ei voi ajaa ratikalla 70 km/h, ja pysäkkien takia ratikka tod näk ei ehtisi kiihdyttää siihen vauhtiin muutenkaan. Ja vaatisi se vähän eri tavoin rakennettua rataa ja todennäköisesti kannatinlankaakin. Kiristämättömällä ajolangalla ei pitäisi säännöllisessä liikenteessä ajaa kuin max. 60 km/h.

Johtuuko tämä nyt siitä että uusimmat vaunutyypit (Arctic ja Vario) ovat niin leveitä ettei voida ajaa sallittua nopeutta peilien kolahtamisen pelossa?

Tarkoitin autojen peilejä. Ratikka osuu herkimmin kuorma-auton tai bussin peiliin, joskus jopa henkilöauton peiliin, jos auto ryhmittyy oman kaistansa reunaan.

Peilikorkeudella ulottumat eivät uusissa vaunuissa ole vanhoja suuremmat. Vaikka Artic on molemmilta puolilta 5 cm leveä, siinä ei ole peilejä vaan vähän tilaa vievät kamerat, joten sen ulottuma ei ole Valmetin niveliä suurempi.

Polkupyörällä ajo keskikaupungila on useimmilla täysin vapaaehtoista. Kukaan ei pakota siihen. Sitten kun polkupyöräilijät huomaavat että kaikki heidän vaatimansa ideat eivät oikein toimi tullaan purkaman pois vaarallisimmat pyörätiet. Siihen saakka saavat kärsiä omasta tyhmyydestä.

Jos ajatellaan noin, niin edelleen jää ongelmaksi se, että se vapaaehtoisesti pyöräilemään lähtenyt fillaristi osuu jalankulkijaan, ei kiva. Samoin se bussi todennäköisesti yrittää väistää fillaristin päätä, jolloin se ei mahdu enää omalle kaistalleen, mistä seuraa se, että autokaistan auto siirtyy mahdollisimman lähelle ratikkakiskoja, jotta ei jää bussin alle. Ja silloin se on liian kapean ratikkakaistan vuoksi ratikan tiellä.

Mun mielestä Mansku ansaitsee pyöräkaistat ihan ehdottomasti, siitä ei tarvitse edes keskustella. Mutta liikennesuunnittelun pitäisi myös ymmärtää, että uusien kaistojen luominen ja tuominen ei ole mikään pikkujuttu, vaan se vaatii koko kadun uudelleensuunnittelua. Jos ei ole rahaa sellaiseen, niin kannattaa odottaa parempia aikoja. Ihan niin kuin sen Topeliuksen ratikan kanssa, josta eilen mainitsin. Tehdään sitten, kun osataan, halutaan ja voidaan tehdä kunnolla.
 
Helsingissä kaupunkia on 200 000 asukkaan verran. Sitten alkaa maaseutu. Jos olisit käynyt Prahassa tai Wienissä, et ikinä väittäisi Helsingin olevan suunnilleen saman kokoluokan kaupunki.

Olen käynyt Prahassa viimeksi noin kuukausi sitten. Se vaikutti aika lailla Helsingin kokoiselta kaupungilta. Toki erojakin on.
 
Villile pysäköinnille josta raitioliikenekin kärsii ei vielä voidan mitään koska sakot siitä ovat olemattomat ja lainsäädäntö laahaa perässä sen kuriin samiseksi.

Sille on kuitenkin nyt alettu tekemään jotain, ja olen varma, että vaikutukset tulevat näkyviin vähän viivellä. Toivottavaa on toki, että asian eteen tehtäisiin vielä enemmän. Otso Kivekäs toivottavasti pitää meidät asiassa ajan tasalla.


Raideliikentellä on pidemmät jarrutusmatkat eikä raidekulkuneuvo pysty väistämään.

Ei tämä liity oikeastaan mitenkään siihen, mitä Antero kirjoitti. Suoralla tiellä ratikka menee suoraan, niin kuin menisi kuorma-auto tai bussikin. Kukaan ei mene alle, oli kiskot tai ei. Hyvällä säällä se ratikkakin jarruttaa, ja talvella paremmin kuin kumipyöräinen. Monta kertaa on bussipysäkillä lähtenyt kohti kaartanut bussi tulemaan päälle, kun joko ura on napannut sivuttaisluisuun tai kun kovaksi pakkautuneessa lumessa ja jäässä ei jarrut enää tehoakaan.

Vakavat tieliikenteenonnettomuudet joissa osapuolet ovat pelköstään autoja ovat vähentyneet koko ajan. Sellaiset onnettomuudet joissa toinen osapuoli on pyöräilijä tai jalankulkija ovat tosin lisäntyneet.

Pyöräily oikeastaan koko maassa on lisääntynyt ja reilusti. On aika ilmeistä, että tämä näkyy tilastoissakin. Sekin, että jalankulkija on useimmin osallisena onnettomuuteen, ei kerro välttämättä siitä, että liikennekulttuurissa olisi tapahtunut muutosta tai että jalankulkijat olisivat jotenkin huolimattomampia. Tämä voi kertoa myös vaikkapa siitä, miten liikennettä järjestetään, tai vaikka siitä, miten jalankulkuun suhtaudutaan, kun itsellä on 1300 kilon varustus alla. En nyt lähde tutustumaan tilastoihin, jotta voisin mitään aiheesta järkeillä. Se ei oikeastaan liity aiheeseen mitenkään, koska on jo esimerkein osoitettu, ettei raitiovaunu ole muulle liikenteelle niin vaarallisia kuin 60 km/h tiet, joilla kulkee rekkoja ja busseja.

Sellaisia pätkiä on aika vähän joissa jalkakäytävä on kiinni kadussa jolla saa ajaa 60 km/h tai enemmän.

Kuitenkin niitä on, ja on paljon niitä kohtia, joissa jalkakäytävän ja ajoradan erotus on lähinnä visuaalinen. Kun kulkuneuvo ei ole raide-ohjattu, on aina olemassa riski, että sieltä tulee päälle jotain 60 km/h. Tämä jo yksistään puhuu sen puolesta, ettei 60 km/h kulkevaa ratikkaa ole millään tavalla tarvetta eristää kevyestä liikenteestä.


Tuo vastaa suurin piirtein nelosen reittiä Paciuksenkadulla tai kympin Töölön Tullista Kuusitielle. Voisivatko ne ajaa 70 km/h kyseisissä paikissa?

Oma veikkaukseni on, että vaikka voisi, lainsäädäntö tulisi estämään yli 60 km/h ratikkaliikenteen taajamassa, ehkä jo yli 50 km/h liikenteen.

Ei ole mielekästä istua raitiovaunussa tai bussissa joka joissakin paikoissa pysähtelee 200 m välein, sitten jossain muualla on lähes 1 km niiden välillä.

Niitä 200 m välejä ei montaa ole ;)
Ei yksi pysähtyminen mikään suuri aikahaitta ole, kunhan muu kulku on esteetöntä ja reipasta.

Polkupyörällä ajo keskikaupungila on useimmilla täysin vapaaehtoista. Kukaan ei pakota siihen.

Jokainen fillaristi, joka on poissa autosta tai joukkoliikenteestä, on kyllä mielestäni aika hyvä asia. Pyöräily on pieni paha, kunhan se joskus saadaan toimimaan. Olkoon Tanska ja Hollanti nyt tässä referenssejäni.

---------- Viestit yhdistetty klo 14:36 ---------- Edellinen viesti oli kirjoitettu klo 14:24 ----------

Ainoa poikkeus koko ja hintaluokassa on Laajasalon yhteys. Se on enemmän metron kokoluokan hanke ja siihen sisältyy myös suurisuuntaista asuntorakentamista.

Kertokoon nyt tämä sitten metron tarpeellisuudesta.

---------- Viestit yhdistetty klo 14:37 ---------- Edellinen viesti oli kirjoitettu klo 14:36 ----------

Jos vain lakia katsotaan, niin voisi kyllä. Kaistakohtainen nopeusrajoitus on TLL:n mukaan mahdollinen.

Ai, mutta tämähän on mukava tietää! Kiitos!
 
Viimeksi muokattu:
Ei tämä liity oikeastaan mitenkään siihen, mitä Antero kirjoitti. Suoralla tiellä ratikka menee suoraan, niin kuin menisi kuorma-auto tai bussikin. Kukaan ei mene alle, oli kiskot tai ei. Hyvällä säällä se ratikkakin jarruttaa, ja talvella paremmin kuin kumipyöräinen.

......

Se ei oikeastaan liity aiheeseen mitenkään, koska on jo esimerkein osoitettu, ettei raitiovaunu ole muulle liikenteelle niin vaarallisia kuin 60 km/h tiet, joilla kulkee rekkoja ja busseja.

Millä esimerkeillä ja miten osoitettu? Anteron alun perin tällä foorumilla nopean liikenteen tasoliikenne-esimerkkinä esiin tuomalla Frankfurtin Eschersheimer Landstraßella on kuollut ratikan tappamana ainakin 32 jalankulkijaa 41 vuodessa, tuo siis yhdellä kadulla, joka onkin saanut Mainin rannoilla hellittelynimen Tödenstrecke eli Kuolemanrata. Tuo kertoo mitä nopeiden ratikoiden turvallisuus voi olla, ainakin silloin kun ympärillä on paljon kevyttä liikennettä, asutusta ja siten voimakas paine ylittää rata mistä sattuu.

60 km/h tunnissa tai yli autokadut ovat muuten yleensä alueilla, joilla ei ole paljon kevyttä liikennettä. Ratikka taas yleensä houkuttelee jalankulkua, siinä on todella suuri ero.
 
Viimeksi muokattu:
Pyöräily oikeastaan koko maassa on lisääntynyt ja reilusti. On aika ilmeistä, että tämä näkyy tilastoissakin. Sekin, että jalankulkija on useimmin osallisena onnettomuuteen, ei kerro välttämättä siitä, että liikennekulttuurissa olisi tapahtunut muutosta tai että jalankulkijat olisivat jotenkin huolimattomampia. Tämä voi kertoa myös vaikkapa siitä, miten liikennettä järjestetään, tai vaikka siitä, miten jalankulkuun suhtaudutaan, kun itsellä on 1300 kilon varustus alla. En nyt lähde tutustumaan tilastoihin, jotta voisin mitään aiheesta järkeillä. Se ei oikeastaan liity aiheeseen mitenkään, koska on jo esimerkein osoitettu, ettei raitiovaunu ole muulle liikenteelle niin vaarallisia kuin 60 km/h tiet, joilla kulkee rekkoja ja busseja.
Jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden keskuudessa on niin paljon tolloja jotka juoksevat tai ajavat tien yli ihan mistä sattuu eivätkä katso tuleeko autoja tai muita kulkuneuvoja. Myös sellaisia jotka eivät viitsi käyttää heijsastimia pimeällä. Raitiovaunussa se äänettömyys estää joissakin tapauksissa havaitsemaan sen ajoissa. Helsingissä myös niiden "suojaväri" varsinkin jos on lehtiä puissa.

Oma veikkaukseni on, että vaikka voisi, lainsäädäntö tulisi estämään yli 60 km/h ratikkaliikenteen taajamassa, ehkä jo yli 50 km/h liikenteen.
Paciuksenkadulla ja Mäkelänkadulla oli 1980-luvulla vielä 60 km/h rajoitus ja se koski sekä autoja että raitiovaunuja. En tiedä sitten kulkivatko raitiovaunut siihen aikaan niin nopeasti. Molemmilla kaduillahan on pysäkit 200-300 m välein jotka osaltaan hidastavat matkantekoa että ainoat paikat Helsingissä jossa matka-aikaa saisi säästettyä ajamalla nopeammin on pilattu liian tiheällä pysähtymiskäytännöllä.

Jokainen fillaristi, joka on poissa autosta tai joukkoliikenteestä, on kyllä mielestäni aika hyvä asia. Pyöräily on pieni paha, kunhan se joskus saadaan toimimaan. Olkoon Tanska ja Hollanti nyt tässä referenssejäni.
Helsingissä on kevyen liikenteen väyliä todella paljon varsinaisten pääkatujen ulkopuolella. Pyörän voi myös taluttaa hankalassa paikassa.

t. Rainer
 
Raitiovaunussa se äänettömyys estää joissakin tapauksissa havaitsemaan sen ajoissa.

Juu, ota myös huomioon, että ratikoita kulkee paljon harvemmin kuin kumipyöräisiä. Ylityspaikkoja voidaan periaatteessa tehdä niin paljon kuin tarpeellista. En usko kilkutinlaitteen tunnistimeen maksavan mitenkään ihan älyttömän paljon. Ainakin, jos villit ylitykset oikeasti aiheuttavat niin suuren riskin, luulisi asiaan panostettavan. Näin tuskin kuitenkaan tulisi käymään.

Molemmilla kaduillahan on pysäkit 200-300 m välein jotka osaltaan hidastavat matkantekoa että ainoat paikat Helsingissä jossa matka-aikaa saisi säästettyä ajamalla nopeammin on pilattu liian tiheällä pysähtymiskäytännöllä.

Tämä tuskin on ratikoiden syytä, vaan suunnittelun. Pysäkkejä ei suunnitella koko linjaa ajatellen, vaan yksittäin. Ei mahdotonta korjata, mutta ei myöskään aina tarpeellista. Jos on tarvetta kahdelle toisiaan lähellä oleville pysäkille, on sille myös varmaan tarpeeksi hyvät perustelut, että aiheutetaan minuutti pari lisää matka-aikaan. Minuutti tai pari siksi, koska modernilla raitiotiellä, jossa liikennevalot välillä eivät hidasta tai jossa ei kuljettajan tarvitse myydä lippuja, ei hidastusta pitäisi sen enempää tullakaan. Tukholmassa lyhimmät asemavälit tunnelbanassa on alle 500 metriä.

Helsingissä on kevyen liikenteen väyliä todella paljon varsinaisten pääkatujen ulkopuolella. Pyörän voi myös taluttaa hankalassa paikassa.

Pyöräilykulttuuri on Helsingissä aika nuori, sama juttu on Tukholmassakin. Väylät kyllä löytävät ennen pitkää paikkansa, varsinkin kun fillariväki on sen verran aktiivista. Valitettavasti tämän väen huuto ei aina kuulu kaikille päättäjille. Hämeentielläkin olisi suuri tarve pyöräkaistalle, mutta kahden autokaistan tarve on mukamas suurempi - siis kadulla, joka on saman suuntainen ja vain parin korttelin päässä Sörnäisten rantatiestä.
 
Ratikoihin ei yleensä koplata suurisuuntaisia asuntorakentamisvisioita, jolloin HV-kabineteissa kiinnostus vähenee entisestään.

Samalla voi kuitenkin todeta, että ne ratikkaverkon hankkeet, jotka on koplattu tavalla tai toisella asuntorakentamiseen, ovat olleet käytännössä ainoita toteutuneita todella pitkään aikaan. Joissakin yhteys on ollut aivan suora (esim. Jätkäsaari), joissakin vain osa hanketta (esim. Konepajan alue ja ysin perustaminen). Asuntorakentaminen saa ihan erilailla vipinää aikaan kuin pelkkä liikennehanke. Siinä mielessä kun 339-DF manaili ikuisuushankkeita Topeliuksenkatua ja Ilmalaa, on niistä Ilmalalla toteutuminen minusta aika todennäköistä maankäyttökytköksen vuoksi.

Tämän huono puoli on, että pelkkä nykyisen ratikkaverkon nopeuttaminen on puhdas liikennehanke eikä siksi saa niin laajaa tukea kuin nykyverkon laajennukset uusille alueille. Tilanne voi muuttua, jos kaupunkibulevardeille esitetään joukkoliikennemuodoksi nimenomaan pikaratikkaa eikä nykyratikan laajennusta.
 
Samalla voi kuitenkin todeta, että ne ratikkaverkon hankkeet, jotka on koplattu tavalla tai toisella asuntorakentamiseen, ovat olleet käytännössä ainoita toteutuneita todella pitkään aikaan. Joissakin yhteys on ollut aivan suora (esim. Jätkäsaari), joissakin vain osa hanketta (esim. Konepajan alue ja ysin perustaminen). Asuntorakentaminen saa ihan erilailla vipinää aikaan kuin pelkkä liikennehanke.

Jätkän tapauksessa on kuitenkin ikään kuin erityisperusteet. Saukonpaasi voidaan nähdä liityntäyhteytenä metroon, jos halutaan. Silloin se voi tietyille intressipiireille olla siksi kiinnostava.

Länsiterminaalia taas painosti satama, jota kyllä kuunnellaan. HKL:hän oli kovasti sen kannalla, että koko Kampin läpi kulkeva rata tehdään "myöhemmin" ja Jätkään körötellään Bulevardia pitkin – Välimerenkadulle. Myös rata satamaan olisi tehty "myöhemmin" koska HKL:n mielestä sataman matkustajavirrat oli joustavampaa hoitaa busseilla. Sille vitsille naurettiin monessa kahvipöydässä aikanaan. Satama ei ollut ihan samaa mieltä kuin HKL. Haluan uskoa myös, että käymilläni kahdenvälisillä virastotason yläpuolisilla keskusteluilla on ollut tuossa asiassa merkitystä.

Ilmalasta saattaa joskus tulla jotain, jos siellä on voimakastahtoinen aluearkkitehti tai projektipäällikkö. En tiedä onko. Toistaiseksi sitä on milloin milläkin verukkeella siirretty nätisti eteenpäin vuosi-pari kerrallaan siten, ettei suunnittelua tarvitse koskaan aloittaa. Kohta alkavat tekosyyt loppua, kun siltakin levennetään tänä vuonna, joten joko joutuvat keksimään taas uusia syitä tai sitten vaan toivomaan, että se on jo niin unohdettu hanke, ettei kukaan kysele perään.
 
Tieliikenteen ”turvallisuuskulttuurissa” nopeusrajoitus on vain viitteellinen. Sen saa ylittää kaikenlaisin verukkein mittarivirheestä tai mittausvirheestä. Pakko-ohjaus ei tule kysymykseenkään, koska ”turvallisuuden vuoksi” on välillä pakko ajaa ylinopeutta. Tekniikka antaisi nykyisin oivan mahdollisuuden henkilöautojenkin nopeuden rajoittamiseen vallitsevan nopeusrajoituksen mukaan. Navigaattorin käyttäjät tietävät, kuinka navigaattori osaa huomauttaa siitä, että ajat ylinopeutta. Yhtä hyvin se voisi rajoittaakin nopeuden. Mutta sehän on yksilönvapauden loukkausta! Ja jotta ei loukata vapautta rikkoa lakia, valmistetaan ja myydään apuvälineitä kiinnijäämisen estämiseksi. Tästä kaikesta mainitseminen ei muuten tarkoita sitä, että vaadin raideliikenteen kuljettajalle käyttöön välineitä, joilla voi ohittaa turvalaitteet.

No, eksyttiin aiheesta. Mutta eiköhän tämä spin-off tullutkin jo lukijoille selväksi. :)

Antero
Minäkin eksyn aiheesta...Mutta ajelin tuossa edestakaisen matkan autolla välillä Kuopio-Vantaa-Kuopio. Ajelin hieman yli rajoitusten (toki sekin on lähtökohtaisesti väärin), mutta huomasin silti olevani enemmänkin liikenteen tukkona. Sattumaa tai ei, niin useimmat ohittavat autot olivat kotoisin - merkkejä mainitsematta - Ingolstadtista sekä Münchenistä. ;)

Ehkä olemme sen verran myöhään puusta pudonnutta kansaa, että autoilukulttuuri on hieman lapsenkengissä. Henkilökohtaisen autoilun rajoittaminen niin valtateillä kuin kaupungissakin koetaan hyökkäykseksi henkilökohtaiselle reviirille. Sama pätee muihinkin yksityisluonteisiin kulkuneuvoihin. Polkupyörällä on päästävä ovelta ovelle myös siellä missä pyöräteitä ei ole - kuten Helsingin kantakaupungissa. Polkupyörän jättäminen Helsingin keskustan lukuisille pysäköintipaikoille ja loppumatkan kävely ei vain uppoa kaikille.

Omien kokemusteni mukaan esimerkiksi saksalaiskaupunkien liikenne toimii suht' koht' kohteliaasti jättäen julkiselle liikenteelle paremmat mahdollisuudet ripeään liikenteeseen, saksalaisautoilijoiden sisäinen rallikuski pääsee valloilleen vasta maanteillä tai autobahnilla. Suomessa on kai luvallista pysäköidä vaikka bussipysäkille, jos on "nopea asia hoidettavana". Saksalaiskaupungeissa en ole tällaista havainnut.
 
Takaisin
Ylös