En tiedä, kuuluisiko tämä aivan tähän viestiketjuun (ylläpito voi siirtää parempaa, jos näkee tarpeelliseksi), mutta en malta olla laittamatta tähän linkki Osmo Soininvaaran
blogiin, jossa myös Seppo Vepsälainen usein kommentoi asioita. Lukekaas tämän blogin viimeinen kommentti, joka on minusta harvinaisen asiaa alan ammattilaiselta.
Tätä kirjoittaessani kello on 19:02 ja viimeinen kommentti on kirjoitettu 16:28. En saa oikein otetta Vriston kommentista. Aamulla klo 8:38 on Eero Lappalainen ihmetellyt HKL-SUY:n ratikkavastaisuutta kysymällä asiaa suoraan Seppo Vepsäläiseltä. Tuo 16:28 on Sepon kirjoittama viesti, joka ei minusta mitenkään vastaa esitettyyn kysymykseen tai kysymyksiin ja on minusta muutenkin aika ympäripyöreätä tekstiä. Ei siinä ole minusta asiaa, pikemminkin mielipiteitä.
Seppo viittaa HKL:n yksikkökustannusselvityksiin, joita on tehty 10 vuotta. Seppo myös arvelee, että voi tulla kustannushyppyjä. Tämä arvelu onkin paikallaan, sillä tulevaisuus ei ole koskaan menneisyyden peilikuva – ellei sitä yritetä väkisin sellaiseksi laittaa. Ja juuri siitä Eero Lappalainen kirjoitti.
Tulevaisuuden suunnittelu tai ennakointi EI OLE faktapohjaista, jos katsotaan, miten on ollut ennen ja väitetään, että niin on myös tulevaisuus. Tulevaisuuden suunnittelussa tarvitaan asiantuntemusta sekä siitä, miksi menneisyys on sellainen kuin se on, että siitä, mitä mahdollisuuksia tulevaisuudella on. Vain se, joka ei ymmärrä kumpaakaan, luulee tulevaisuuden olevan samanlaista kuin oli menneisyys.
Tässä keskustelussa sekä johdinautoketjussa on nimenomaan pohdittu niitä faktoja, joista tulevaisuus voisi muodostua. Sitä olisi pitänyt pohtia johdinautoselvityksessä kuin myös hankesuunnitelmissa, ei käyttää menneisyyden tilastoarvoja. Johdinautoselvityksessä tietenkin jouduttiinkiin pohtimaan faktoja ilman HKL:n tilastoja, kun tuoreita johdinautotilastoja ei HKL:llä ole. Sitä on syytä arvioida, kuinka oikeaan ja millaisin perustein sitä johdinautotulevaisuutta sitten ennustettiin. Sen sijaan näytti siltä, että raitioliikenteellä ei siinä selvityksessä ollut kuin menneisyys. Ja sekin hieman sutattuna.
Osmon blogin keskustelu on pitkä, ei ole nyt aikaa lukea sitä. Kiinnitin kuitenkin huomiota alussa siihen, että ollaan lausumassa, ettei kannata tehdä ratikkaa Herttoniemeen. Missäs nyt on kokonaisuuden taju ja joukkoliikenteen toiminnan ymmärrys? Vai onko tarkoitus, että se, jolla on asiaa Kruunuvuorenrannasta Itäkeskukseen saa matkustaa kahdella vaihdolla – eli menköön henkilöautolla. Vai onko ajatus, että on järkevää pitää rinnan raitiotietä ja bussilinjoja? Missä on taju marginaalilisäyksestä, siitä samasta asiasta, joka on metron laajentamisen peruste: kun kerran on tultu jo liki, niin on tarkoituksenmukaista jatkaa vähän eteenpäin, vaikka sen viimeisen jatkon matkustajamäärät eivät yksinään jatkamista teekään järkeväksi.
Juuri tästä syystä esitin itse lautakunnassa metron jatkamista Vuosaaren satamaan asti. Etenkin kun sinne tehdään joka tapauksessa raidekin. Mutta ei käynyt. 2 minuutin metromatkan sijasta on fiksumpaa palvella ihmisiä puolen Vuosaarta kiertävällä bussilla. Eli jos olet satamassa duunissa, aja sinne autolla.
Mikäkö tässäkin mättää? Se, että niillä menneisyyden ”faktoilla” ei voi suunnitella tulevaisuutta. Yksi asemaväli lisää ei maksa samaa kuin kaikki asemavälit keskimäärin. Pari pysäkkiväliä Yliskylästä Herttoniemeen ei ole sama asia kuin pysäkkivälit keskimäärin. Pienistä puroista kasvavat suuret joet. Eli ilman pieniä puroja ei suuria jokia ole. Koskee myös joukkoliikennettä muodossa: Ohuista matkustajavirroista kasvavat suuret matkustajavirrat. Eihän metrollakaan olisi mitään virkaa ilman liityntäbusseja – siinä käytännön sovellus ikivanhasta viisaudesta.
Antero
PS: Aloitin tosiaan 19:02, mutta tässä tuli vähän muuta väliin, jos kellonajat lukijaa ihmetyttävät.