Tai sitten se tarkoittaa metrolle esteetöntä kulkua asemalta toiselle?
Esteetöntä kulkua metrojunille, kyllä. Mutta mikä on sen todellinen hyöty? Hylje kirjoitti juuri:
741K tunnilla 7 suuntaan Helsinki: Vilhonvuori (Sörnäinen) 06 Haapaniemi 08 Hakaniemi 10. Pinnalla oleva seutubussi ei ole ruuhka-aikana ruuhkasuuntaan aamulla kaupunkiin päin oleellisesti tunnelissa kulkevaa metroa hitaampi Hämeentien erikoisolosuhteissa, yhtä nopea jos odotettaisiin metrolla olevan vastaava yksi pysäkki lisää.
Mille hyvänsä matkalle voi laskea, että pintaliikenne saa olla 4–5 min. hitaampi laiturilta laiturille kuin metro. Matka-aika metrossa kun on junan kulkuaika + tasonvaihtoajat, pintaliikenteen matka-aika on vaunun kulkuaika + ei mitään. 4–5 minuuttia on paljon, jopa 20 km/h linjanopeudella se on 1,3 km. Mutta kun linjanopeuseroa ei käytännössä ole, ei ole hyötyäkään.
Ja kyllä joku järki pitää olla joukkoliikenteen kustannuksissakin. Pintaliikenteen esteettömyys eli kulku pysähtymättä pysäkiltä pysäkille maksaa etupäässä pelkän asennemuutoksen. Metron esteettömyys maksaa noin 35 M€ per asema.
Esteettä kulkeva joukkoliikenne on kyllä vaikeinta järjestää busseilla, jotka kulkevat samalla ajoradalla muun liikenteen kanssa ja joita on pienen kapasiteetin vuoksi liikaa. Curitiban ja Bogotan bussimetrot ovat osoittaneet, että muun liikenteen haitan poistaminen busseilta maksaa saman kuin raideliikenne – erillinen kaista on erillinen kaista, ajetaan sitten kumi- tai teräspyörillä. Mutta maantasoisena häiriötön joukkoliikenne on kuitenkin halvempaa kuin saman asian järjestäminen vanhanaikaisella eritasoratkaisulla.
Ja jopa Helsingistä löytyy moneen kertaan täälläkin kolutut esimerkit siitä, että jopa täkäläisin bussi- ja raitiokaistoin pintaliikenne pääsee siihen kuin sairaan kallis metromme.
Pintaliikenteellehän sitä ei Helsingissä ole kuin joidenkin unelmissa (joita tälläkin foorumilla esitetään) ja tilanne tuskin muuttuu meidän elinaikanamme.
Onko tämä juuri se asenneongelma? Monta asiaa voidaan muuttaa yön yli yhdellä hyvällä päätöksellä. Mutta jos asenne on, ettei edes viitsitä yrittää, ei välitetä selvittää, uskotaan omiin mielikuviin, niin ei kenenkään elinaikana tapahdu yhtään mitään.
Ei metrokaan olisi rakenteilla Espooseen, jos asenne olisi ollut se, mitä esität. Mutta kun metroa rakastavien asenne oli, että metro pitää saada Espooseen vaikka väkisin ja tarkoitus pyhittää keinot, niin kummasti vain kävi niin, että yhtäkkiä Espoon Kokoomus ja Vihreät olivat pro metro kaikki aiemmat lausumansa pyörtäen.
Espoossa järki ei voittanut, mutta asenne voitti. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö asenne voisi voittaa myös järjen kanssa. Seudulla on vireillä monta hanketta, jotka muuttaisivat tilannetta alle 10 vuodessa aivan toiseksi. Ja jopa minun elämässäni se on vielä lyhyt aika. Sinä ehdit nähdä paljon enemmän – kunhan vain otat toisen asenteen.
Antero