Antero Alku
Tunnistettu jäsen
- Liittynyt
- 28 Kesäkuu 2005
- Viestit
- 7,552
Ludwigshafen varoittava esimerkki
Sattuipa osuvasti uudessa Strassenbahn Magazinessa juttu Ludwigshafenista. Siellä tehtiin Tampereen malliin pikkukaupunkiin tunneliratikka 1970-luvulla. Ja koko joukkoliikenne on kriisissä, jota ratkotaan lopettamalla raitioliikenne alkuiltaan, koska busseja voidaan ajaa sitten vielä harvemmin.
Ongelmat juontavat juurensa suuruudenhulluista metrotunneleista, joihin raitioliikenne upotettiin keskustassa. Ne ovat nyt väärässä paikassa, ja tekevät joukkoliikenteen tarjonnasta ylipäätään heikosti houkuttelevan. Tunnelit nostavat myös joukkoliikenteen ylläpitokuluja, eikä näissä kuluissa voi mitenkään säästää vaikka lopettaisi liikenteen kokonaan.
Ludwigshafen on tavallaan puolikas kaupunki, sillä se muodostaa yhdessä Mannheimin kanssa Rhein-joen molemmin puolin rakentuvan yhden kaupungin. Tämän yhden kaupungin todellinen keskusta on Mannheimin puolella - jossa raitioliikenne on yhtä lyhyttä sivussa olevaa tunneliosuutta lukuun ottamatta maan päällä. Mannheimin kehittyminen todelliseksi keskustaksi on tapahtunut Ludwigshafenin tunnelirakentamisen jälkeen.
Tampereella ei tietenkään ole vieressä kilpailevaa kaupunkia, joka hyötyisi Tampereen keskustan houkuttelevuuden tärvelemisestä tunneleilla. Tampereella kyse on taistelusta keskustan ja maaseudun rajalla olevien hypermarkettien kanssa. Tulos on, että hypermarketit voittavat. Tunneli palvelisi vain keskustan ohi kulkevaa liikennettä tehden keskustassa asioinnin nykyistä hankalammaksi. Keskusta näivettyy ja automerketasiointi menestyy.
Toisaalta voi sanoa, että tunneli-innostukselle on Tampereella luonteva selitys. Hanke on saanut alkunsa nimenomaan läpikulkuliikenteen ongelmista, ei keskustan kilpailukyvyn heikkenemisestä. Läpikulun näkökulmasta tunneli on parempi kuin keskustaa palveleva, menestyville eurooppalaiskaupungeille tyypillinen kävelyalue- ja pintaratkaisu.
Antero
Sattuipa osuvasti uudessa Strassenbahn Magazinessa juttu Ludwigshafenista. Siellä tehtiin Tampereen malliin pikkukaupunkiin tunneliratikka 1970-luvulla. Ja koko joukkoliikenne on kriisissä, jota ratkotaan lopettamalla raitioliikenne alkuiltaan, koska busseja voidaan ajaa sitten vielä harvemmin.
Ongelmat juontavat juurensa suuruudenhulluista metrotunneleista, joihin raitioliikenne upotettiin keskustassa. Ne ovat nyt väärässä paikassa, ja tekevät joukkoliikenteen tarjonnasta ylipäätään heikosti houkuttelevan. Tunnelit nostavat myös joukkoliikenteen ylläpitokuluja, eikä näissä kuluissa voi mitenkään säästää vaikka lopettaisi liikenteen kokonaan.
Ludwigshafen on tavallaan puolikas kaupunki, sillä se muodostaa yhdessä Mannheimin kanssa Rhein-joen molemmin puolin rakentuvan yhden kaupungin. Tämän yhden kaupungin todellinen keskusta on Mannheimin puolella - jossa raitioliikenne on yhtä lyhyttä sivussa olevaa tunneliosuutta lukuun ottamatta maan päällä. Mannheimin kehittyminen todelliseksi keskustaksi on tapahtunut Ludwigshafenin tunnelirakentamisen jälkeen.
Tampereella ei tietenkään ole vieressä kilpailevaa kaupunkia, joka hyötyisi Tampereen keskustan houkuttelevuuden tärvelemisestä tunneleilla. Tampereella kyse on taistelusta keskustan ja maaseudun rajalla olevien hypermarkettien kanssa. Tulos on, että hypermarketit voittavat. Tunneli palvelisi vain keskustan ohi kulkevaa liikennettä tehden keskustassa asioinnin nykyistä hankalammaksi. Keskusta näivettyy ja automerketasiointi menestyy.
Toisaalta voi sanoa, että tunneli-innostukselle on Tampereella luonteva selitys. Hanke on saanut alkunsa nimenomaan läpikulkuliikenteen ongelmista, ei keskustan kilpailukyvyn heikkenemisestä. Läpikulun näkökulmasta tunneli on parempi kuin keskustaa palveleva, menestyville eurooppalaiskaupungeille tyypillinen kävelyalue- ja pintaratkaisu.
Antero