Raideliikennettä Espoon lähtökohdista
Ville O. Turunen sanoi:
Haluaisin tehdä konkreettisen ehdotuksen raideliikennejärjestelmästä. Todetaan heti alkuun, että se ei ole puhdas pikaraitiotie.
Anteeksi pitkä viesti. Mutta ajatuksesi Ville oli niin hyvä, että halusin tuoda esille näitä näkökohtia, jotta voit käyttää niitä ehkä hyödyksesi ideasi kehityksessä. Olisi mukava esim. nähdä suunnitelmasi kartalla.
Ehdotuksessasi on paljon järkeä. Siinä lienee myös jotain yhteistä karttaan, joka löytyy osoitteella
http://www.kaupunkiliikenne.net/plj2002.htm#mahdollisuudet
Mutta en tekisi tätä HKL:n metron nykyisellä tekniikalla (korkea laituri, ratageometria) kahdesta syystä. Ensinnä sen rautatiegeometria on liian jäykkä rakennettuun taajamaan. HKL:n metro on juna, joka on suunniteltu 2 km asemaväleille, ei kävelyetäisyyksille kuten joukkoliikenne yleisesti. Metroa voi rakentaa yhtä tiiviillä tai harvalla verkolla kuin lähijunaratoja, se ehkä antaa hyvin kuvan metron jäykkyydestä.
Toinen syy on raha, ja se on vain seuraus tuosta ensimmäisestä. Länsimetron suunnitelmassa koko rata maksaa keskimäärin 52 Me/asema. Ja sitä tehdään väljäksi mainitsemaasi Espoon yhdyskuntarakenteeseen. Omasta mielestäni sitä ei tarvitsisi tehdä näin kalliisti, mutta tätä ehdotetaan.
Tietenkin tuntuu typerältä rakentaa toisenlainen rata jonnekin, jossa nyt jo on metro. Kuten Ruoholahdesta Rautatieasemalle, mikä olisi helppoa Ruoholahdenkadun ja satamaradan kanjonin avulla (katso
http://www.kaupunkiliikenne.net/mathel.htm). Mutta kun on halvempaa rakentaa pikaratikka osuudelle Rautatieasema - Matinkylän Koukkuniementie kuin Ruoholahti - Iso omena metrolinja. Metro on 412 Me ja ratikka 160 Me. Ja kaiken lisäksi matka Matinkylästä (ei Ison omenan metroasemalta) maanpäälle Rautatieasemalle on nopeampi ratikalla kuin metrolla ja bussilla.
Länsimetro on siis suunniteltu tunneliin koko matkallaan Espoossa. Se tarkoittaa sitä, että maan päällä voidaan vapaasti tehdä mitä vain tekemättä mahdottomaksi rakentaa länsimetroa. Sen vuoksi olisikin luonnollista edetä ryhtymällä rakentamaan ratikkaverkkoa Espoon omista tarpeista lähtien puuttumatta Espoo-Helsinki -yhteyteen, joka jo toimii hyvin busseilla. Jos tässä yhteiskunnassa on rahaa 412 miljoonaa, miksi sitä ei käytetä Espoon ratikkaverkkoon. Metrotunnelia voi sitten jatkaa joskus myöhemmin, jos se osoittautuu tarpeelliseksi. Oletko Ville laskenut, montako kilometriä rataa suunnitelmassasi on? 412 miljoonalla voi rakentaa 80 kilometriä ratikkaverkkoa!
Korkeata laituria on toki pohdittu, mm. YTV:n teettämässä ratikka-metro integraatioselvityksessä (
http://www.kaupunkiliikenne.net/Integra.htm). Asiaa on helppo arvioida siltä kannalta, että HKL:n metron 21 km:n raiteisto on tällä hetkellä ainoa metrin korkuista laituria käyttävä järjestelmä pk-seudulla. YTV:n lähijunaliikenteessä verkko on 80 km (siis 4 kertaa metro), ja laiturin korkeus on 550 mm. Marjarata (kehärata,
www.keharata.net) lisäisi tätä vielä 18 km. HKL:n raitioverkko on runsas 40 km, ja laiturikorkeus on 300 mm. Espoon tarpeet raitiotielle, Jokeri ja raitiotiet Vantaalla muodostavat tulevaisuudessa ehkä 100 - 200 km:n verkon, jossa toiminnallisesti ja kustannuksiltaan 300-350 mm:n laiturikorkeus on ylivoimaisesti paras ratkaisu. Miksi tämä joukon pienin osuus saisi määrätä kaiken muun itseään suuremman, nostaisi kustannuksia ja hankaloittaisi pysäkkien rakentamista ympäristöönsä?
Vielä Helsingin keskustasta sen verran, että siellä on kyllä tilaa. Nykyisen raitioliikenteen pieni kapasiteetti ei tarkoita, etteikö kapasiteetti voisi olla suurempi. Jo raitiotievihamielisellä 1970-luvulla myönnettiin, että raitiotien kapasiteetti on 18.500 hlö/h tai jopa 37.000 hlö/h (Tekniikan käsikirja osa 6 vuodelta 1975). Karlsruhen Kaiserstrassella vaunuja kulkee minuutin välein (huom: kävelykatu!), ja junakoko on suurimmillaan 500 hlö. Kapasiteetti on siis 30.000 hlö/h suuntaan. Vain 4 Helsingin keskustan läpi kulkevaa raitiolinjaa pystyy hoitamaan kaiken keskustaan nyt suuntautuvan liikenteen 5 minuutin vuorovälillä. Siis kaiken, myös nykyisen auto-, bussi-, juna- ja metroliikenteen, joskaan se ei ole tavoite. Mutta pystyy, yhteensä 95.000 hlö. aamun aikana klo 6-9. Lisää tästä aiheesta löytyy osoitteessa
http://www.kaupunkiliikenne.net/autoton.htm.
Länsiväylän kuormitus Helsingille ei ole kovin suuri. Busseissa tulee noin 4500 hlö/h, bussien määrän taitavat foorumin bussiharrastajat muistaa minua paremmin. Henkilöautoliikenteen maksimikapasiteetti on 4000 ha/h, joka on keskimäärin 4800 hlö. Metron ennustettaisiin tuovan enimmillään vuonna 2025 noin 6500 hlö/h - luokkaa puolet siitä, mitä itämetro tuo. Tässä onkin yksi länsimetron ongelma, eli se, etteivät nämä toistensa pariksi tarkoitetut radat ole liikenteen kysynnän puolesta tasapainossa. (Ei ole autoliikennekään, Kulosaaren silta välittää 6000 ha/h.)
Metrosta yleensä vielä se, että se tulisi ymmärtää toisen tason joukkoliikenneratkaisuna. Ensimmäisen tason ratkaisu on katutason joukkoliikenne, joka tarvitaan aina kävelyetäisyydelle kaikkialla. Suurilla seuduilla kuten pk-seutu syntyy pitkiä etäisyyksiä, joilla ensimmäisen tason ratkaisut voivat olla liian hitaita. Tällöin tarvitaan toisen tason väyliä. Metro on erillinen toisen tason väylää käyttävä järjestelmä, kun moottoritie bussin väylänä on integroituva toisen tason väylä. Duoraitiovaunuin voidaan integroida myös ensimmäisen tason raideliikenne toisen tason väyliin. Tai ilman yhteyttä rautatieverkkoon voidaan toki rakentaa raitiovaunuillekin erillisiä nopeita yhteyksiä, kuten esim. Kölnin ja Bonnin välillä (max. nopeus 100 km/h) tai Düsseldorfin ja Krefeldin välillä.
Bussi- ja raitioliikenne tulee siis ensin, koska ne palvelevat kävelyetäisyydellä. Ne rakennetaan ensin, ja toisen tason ratkaisut kuten metrot sitten tarpeen mukaan. 1970-luvulla metroja ja siis toisen tason erillisiä raideratkaisuja suosittiin sen vuoksi, että ne jättivät kaiken katutilan autoille, eivätkä taatusti missään tulleet kadulle. Sitten kuitenkin huomattiin, ettei ensimmäisen tason joukkoliikennettä kuitenkaan voitu lopettaa, vaan ratikoiden sijaan katuja tulivat täyttämään useammat bussit. Eikä siitä ollut pitkä matka siihen, että katuja ja nopeita ratoja voivat käyttää samat vaunut ja syntyi duoraitioliikenne.
Antero